tiistai 28. kesäkuuta 2011

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär


Haudankaivajan tytär on Rebecca/Hazel. Hän elää ankean lapsuuden ja kokee onnettoman avioliiton. Pojan menestys on hänelle kaikkein tärkeintä.

Oates käsittelee vanhempien ja lasten suhteita, kuten Irving kirjassa Kunnes löydän sinut. Haudankaivajan takana on vain vielä raskaampi historian painolasti. Ihmisen identiteetti on häilyvä, epävarmalla pohjalla. Ennen kaikkea kirjassa on kysymys sanoista. Kuten haudankaivaja huutaa tyttärelleen: "Mitä sanat muka ovat, sanat ovat pelkkää paskaa ja valetta, valetta!"

En ollut lukenut muita Oatesin romaaneja ennen tätä. Aina, kun olen etsinyt kirjastosta hänen kirjojaan, ne ovat olleet lainassa, enkä ole tullut tilanneeksi niitä. Ostin Haudankaivajan tyttären samasta tarjouksesta kuin Irvingin Kunnes löydän sinut. Raskaasta aiheesta huolimatta kirja oli nopealukuinen. Jotkut kohdat olivat karmivia. Varsinkin Rebeccan ensimmäisen miehen käytöksestä aavisti heti, mitä on tulossa.

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär
Otava, SEVEN-pokkarit, 2. painos 2011. 678 s.

2 kommenttia:

  1. Minusta tämä oli aika huikea lukukokemus!

    VastaaPoista
  2. Tämä kuului minulla edelliskesään ja pidin todella, vaikka kirjan alku olikin jotenkin tahmea. (Johtuiko se sitten karmeasta paahteesta vai mistä). Joka tapauksessa kirja imaisi minut mukaansa. Suosittelen Putousta ja Kosto: Rakkaustarinaa, joskin viimeinen on ehkä liiankin rankka kesään...

    VastaaPoista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.