keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Kurt Tucholsky: Rheinsberg

Kirjan alaotsikko on ein Bilderbuch für Verliebte (kuvakirja rakastuneille). Se on julkaistu vuonna 1912. Rheinsberg kertoo kahden nuoren berliiniläisen viikonloppumatkasta maalle. Siinä ei oikeastaan tapahdu mitään. Nuoret, Claire ja Wolfgang, kiusoittelevat toisiaan. He kävelevät Rheinsbergissa ja sen ympäristössä, tutustuvat ainoaan nähtävyyteen eli linnaan, käyvät elokuvissa, soutelevat, ja ovat rakastuneita. Nimessä oleva ”kuvakirja” johtuu siitä, että kirjassa on kuvituksena muutama Tucholskyn ystävän Kurt Szafranskin piirros.
 
Rheinsberg on ollut Saksassa käsittämättömän suosittu heti ilmestyttyään. Se herätti tietysti myös pahennusta, koska Claire ja Wolfgang eivät olleet naimisissa. Kaikissa maissa on näitä omia suosikkeja, joiden suosion syitä muut eivät välttämättä ymmärrä. Julkaisuajankohta tietysti vaikuttaa.
 
Rheinsberg on hyvin viehättävä pieni kirja. Se on täynnä kaipausta, elämäniloa, ja rakkautta.
 
Kurt Tucholsky oli kirjailija, runoilija, satiirikko, journalisti. Hän oli poliittisesti aktiivinen vasemmistolainen yhteiskuntakriitikko ja pasifisti. 1930 Tucholsky muutti asumaan Ruotsiin. Hän ei enää pystynyt julkaisemaan kirjoituksiaan natsien hallitsemassa Saksassa. Tucholsky kuoli 1935 lääkkeiden yliannostukseen eli teki ilmeisesti itsemurhan.
 
Rheinsbergissa on vain vähän yli viisikymmentä sivua. Lukemassani vuoden 1979 painoksessa on muitakin Tucholskyn tekstejä, joista osan hän julkaisi nimimerkeillä Kaspar Hauser, Peter Panter ja Theobald Tiger. Pienet tarinat ja runot käsittelevät rakkautta – ja naisia. Kesken kaiken saattaa kuitenkin löytyä samantapainen lause kuin Claire sanoo Rheinsbergissa: ”Sehssu, mein Affgen, das is nu deine Heimat. Sag mal: würdest du für dieselbe in den Tod gehen?” (Katsohan, apinaiseni, tämä on nyt kotimaatasi. Sanopa: menisitkö sen puolesta kuolemaan?)

Kurt Tucholsky: Rheinsberg, ein Bilderbuch für Verliebte und anderes
Rowohlt Taschenbuch Verlag 1979. 153 s.


perjantai 25. toukokuuta 2012

John Boyne: The House of Special Purpose


The House of Special Purpose on historiallinen viihderomaani. Sen alaotsikkona on A Novel of the Romanovs. Kirja on suomennettu nimellä Tarkoin vartioitu talo.

Köyhän maanviljelijän poika Georgy tekee vahingossa sankarillisen teon ja pelastaa tsaarin serkun murhayritykseltä. Sen seurauksena hänestä tehdään tsarevitš Aleksein henkivartija. Georgy muuttaa takapajuisesta pikkukylästä Pietariin ja hovin loisteliaisiin palatseihin. Siellä hän tutustuu tsaari Nikolai II:een, keisarinna Aleksandraan, heidän neljään tyttäreensä ja tietysti Alekseihin, josta tulee hänen ystävänsä siinä määrin kuin tsarevitš voi ystävystyä tavallisen musikan pojan kanssa. Ja ensimmäisenä iltanaan Pietarissa Georgy rakastuu tavalla, joka ratkaisee hänen kohtalonsa.

Kirja on rakennettu mielenkiintoisesti. Vuotta 1918 lähestytään kahdesta suunnasta. Toisaalta nuoren Georgyn tulevaisuutena, toisaalta hänen muisteluissaan vanhana miehenä Lontoossa. Sen sijaan kirjan tekstissä ei ole sitä mestarillisuutta, jota esimerkiksi suomalainen kustantaja mainostaa. Kirjoitustyyli on ennemminkin tavanomainen ja joskus jopa kliseinen.
”There is anger, yes. But there is also love. And respect. Here in this room, too. Whatever happens, my darling, I will be there with you. I will protect you. No harm will ever come to you, not while I’m around.”
Viimeisistä Romanoveista voi tietysti kirjoittaa romanttisesta näkökulmasta. Heidän, tai ainakin tsaarin kohtalo on kuitenkin toistunut historiassa lukuisia kertoja. Ranskan vallankumoukseen viittaa kirjassakin Georgyn pariisilainen ystävä Leo. Eikä meidän edes tarvitse mennä historiaan nähdäksemme, miten yksinvaltiaille usein käy.

Läpi kirjan Georgy joutuu paikalle juuri, kun tapahtuu jotakin. Alussa tietysti, sekä kirjan lopussa, mutta lisäksi esimerkiksi Rasputiniin liittyvissä tapahtumissa. Lontoossa hän tapaa itsensä Churchillin. Lisäksi minun oli mahdotonta uskoa, että Aleksein turvallisuudesta huolehtivalle henkilölle ei olisi heti kerrottu hänen sairaudestaan. Sehän oli oleellinen asia tietää.

Kirjassa kävellään Nevan rannalla kahteen otteeseen Pietarin valkeiden öiden aikaan. Valoisuus selitetään seuraavasti: ”It has to do with the fact that the city is situated so far to the north. Monsieur Gilliard explained it to us recently. The sun doesn’t descend below the horizon at this time of the year for a few days, so the sky doesn’t get dark.” Pietarissa?!

Tämä kirja oli liian pitkä, epäuskottava ja minun makuuni aivan liian romanttinen.

Pikaisella etsinnällä löysin suomenkielisestä kirjasta toinen toistaan positiivisempia arvioita seuraavista blogeista:  Lukuisa, Lumiomena, Kirjojen parissa, Nenä kirjassa, Järjellä ja tunteella.

John Boyne: The House of Special Purpose
Transworld Publishers, A Black Swan Book 2010. 494 s.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Martha Grimes: The Man with a Load of Mischief

Tämä kirja on perinteisten englantilaisten whodunit-dekkareiden ystäville. Kirjailija on Yhdysvalloista, mutta tapahtumat on sijoitettu Englantiin.
 
Pienessä kylässä murhataan kaksi tuntematonta miestä kahdessa eri majatalossa. Ruumiit jätetään näyttävästi esille. Scotland Yardista lähetetään tutkijaksi ylikomisario Richard Jury, joka löytää kylästä avustajaksi hengenheimolaisensa Melrose Plantin. Plant on lordin arvostaan luopunut rikas ranskalaiseen romantiikan ajan runouteen erikoistunut professori.
 
Tarina tuo ilmapiiriltään mieleen tv-sarjan Midsomerin murhat. Tapahtumapaikka on englantilainen kylä pubeineen, majataloineen ja kirkkoineen. Murhia on lopulta turhan monta, jotkut niistä lähinnä juonen vaatiman esillepanon vuoksi. Murhaajan arvaaminen oli aika helppoa, koska yhden murhista pystyi minusta tekemään vain yksi henkilö. Kirjassa on huumoriakin Melrose Plantin tädin Agathan hahmossa. Täti on kirjoittavinaan salapoliisikertomuksia. Hän on niin sietämätön käytökseltään, että Melrosen mukaan jokaisella kyläläisellä olisi motiivi, jos hänet olisi murhattu. Siitä huolimatta hahmo lienee kunnianosoitus Agatha Christielle.
 
The Man with a Load of Mischief on ensimmäinen Grimesin Richard Jury -kirja. Niitä on ilmestynyt yli kaksikymmentä. En ole lukenut muita, mutta ilmeisesti Melrose Plant esiintyy myöhemmissäkin kirjoissa. Suomeksi Grimesin kirjoja on julkaistu muutama.

Martha Grimes: The Man with a Load of Mischief
Onyx 2003. 272 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1981.


maanantai 21. toukokuuta 2012

2 × 11 vastausta

Sain blogeja kiertävän kysymyshaasteen Jaanalta ja Jokkelta. Kiitos! Haasteessa vastataan yhteentoista kysymykseen ja keksitään omat 11 kysymystä, jotka lähetetään eteenpäin vastattaviksi. Alkuperäiseen haasteeseen kuului myös kertoa itsestään 11 satunnaista asiaa, mutta vastaan tässä kaksiin kysymyksiin, joten jätän nuo satunnaiset asiat pois.

Jaanan kysymykset

1. Muistorikkain päiväsi?
Se syksyinen päivä vuonna 1979, jolloin tapasin mieheni. Olemme olleet yhdessä siitä asti.
2. Kesäsuunnitelma numero 1. 2012?
Tänä vuonna palaan kesällä Suomeen, joten tavallista kesämatkasuunnitelmaa ei ole. Ensimmäiseksi aion vain istua pihakoivun alla kirjaa lukien ja kahvia tai viiniä nauttien.
3. Kesäbiisisi, vai onko sinulla sellaista?
Musiikki ei ole minulle samalla tavalla tärkeää kuin kirjat tai elokuvat. Varsinaista kesäbiisiä en osaa nimetä, mutta ensimmäiseksi mieleeni tuli Juice Leskisen ja Mikko Alatalon Mä lähden maalle, jonka sanoista Juicen laulamat voisivat olla kirjoittamiani, jos osaisin kirjoittaa.
4. Mitä sinulle tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta Venäjä?
Jääkiekko. Tämä yksinkertainen vastaus johtunee kysymyksen ajankohdasta.
5. Kirjasto, kirjakauppa vai antikvariaatti/kirpputorit, toisin sanoen mistä hankit kirjasi?
Tällä hetkellä enimmäkseen kirjakaupasta. Kirjastoa käytän tietysti myös, mutta ahkerammin kesällä kuin muina vuodenaikoina.
6. Paras paikka Suomessa?
Helsinki. Olen nauttinut Helsingissä asumisesta siitä alkaen, kun aloitin opiskeluni ja pääsin pois maalta.
7. Milloin opit lukemaan?
Viisivuotiaana (tarkennus vastauksissa Jokken kysymyksiin).
9. Mitä historia sinulle merkitsee?
Mahdollisuutta oppia vanhoista virheistä. Tämä standardivastaus johtuu siitä, että oleskelen nyt jonkun aikaa Saksassa ja olen huomannut joitakin huolestuttavia oireita.
10. Mitä urheilua harrastat mieluiten ja miksi?
Aerobicia. Se on niin monipuolista ja sitä voi harrastaa sekä ryhmässä että yksinään.
11. Lempielokuvasi?
Tuulen viemää. Se ei ole paras näkemäni elokuva, mutta se on lempielokuvani.

Kuten huomaamme, Jaanalta unohtui ensin numero 8 pois, ja kahdeksikon saa hänen mukaansa keksiä itse. Vastaan omaan kysymykseeni numero 8.
8. Paras lukemasi scifi-kirja? 
Isaac Asimovin Itse jumalat. Siinä on niin kiehtova idea, jota en paljasta tässä. Kannattaa lukea itse.

Jokken kysymykset

1. Koska opit lukemaan, ja miten
5-vuotiaana. Seuraavassa on äitini kertomus, miten. Itse en muista. Minulla oli itseäni vanhempia ystäviä, jotka veivät minua kirjastoon. Kannoin kotiin kirjoja, joita äitini ei ehtinyt/jaksanut aina lukea, vaan kehotti minua opettelemaan lukemaan itse. Kilttinä tyttönä tein niin. Asettelin kirjainpalikoita peräkkäin, kyselin muilta, mitä tässä lukee, ja opin lukemaan
2. Mikä oli ensimmäinen kirja, jonka muistat lukeneesi
Norton: Kätkijät. En ole ihan varma, muistanko tuon vai luulenko muistavani, koska lukemiseni on dokumentoitu.
3. Minkä kirjan luit viimeksi
Martha Grimes: The Man with a Load of Mischief. Postaus tulee piakkoin.
4. Minkä kirjan olet useimmin lukenut
Täällä Pohjantähden alla. Tästä vastauksesta jätin pois lapsuusaikojen moneen kertaan luetut kirjat.
5.  Minkä kirjan sankari muistuttaa sinua ja miksi
Ei tule ketään mieleen. Jos minun tyyppisestäni ihmisestä kirjoitettaisiin kirja, siitä tulisi niin tylsä, ettei kukaan lukisi sitä. Scarlett O'Hara osasi laskea hyvin, mutta se on todella ainoa asia, mikä meillä on yhteistä.
6. Minkä kirjan miljööseen haluaisit matkustaa ja miksi
Pariisiin Ranskan vallankumouksen aikaan. Se oli niin merkittävä tapahtuma historiassa. Olen tietysti lukenut monta tuohon ajankohtaan liittyvää kirjaa; yksi on Annemarie Selinkon Désirée. (Oikeasti en tietenkään olisi halunnut elää tuolloin. Olisin vain pelännyt.)
7. Pidätkö eläimistä kertovista kirjoista, kerro mistä
En yleensä. Mutta Richard Adamsin Ruohometsän kansa on ihana.
8. Paras suomalainen kirja sinun mielestäsi
Sinuhe.
9. Inhokki-kirja
Michael Cunningham: Tunnit. En pidä hienostelevista kirjoista.
10. Mikä olisi sopiva hinta kirjalle
Vaikea ja monitahoinen kysymys. Lyhyesti: parikymppiä on OK.
11. Kuinka paljon kirjojen lukemiselle pitäisi varata aikaa
Olisin tyytyväinen, jos ehtisin lukea edes pari tuntia päivässä.

 
Tämä haaste on jo kiertänyt varmaan kaikki blogit, mutta lähetän kuitenkin omat kysymykseni Marialle, Lurulle, Kirjanaiselle ja Kirjahiirelle. Jos joku muukin vielä jaksaa, saa vastata! Kun kysymyksissäni on noita Viimeisin tai Paras, vastauksiin olisi kiva saada joku perustelu.
  1. Viimeisin elokuva, jonka olet katsonut?
  2. Viimeisin näytelmä, jonka olet nähnyt teatterissa?
  3. Viimeisin konsertti, jossa olet ollut?
  4. Viimeisin urheilutapahtuma, jossa olet ollut joko katsojana tai osallistujana?
  5. Minkälaisesta kuvataiteesta pidät?
  6. Jos matkustat kaupunkilomalle, mitä menet siellä katsomaan?
  7. Paras lukemasi dekkari?
  8. Paras lukemasi scifi-kirja?
  9. Oletko lukenut klassikkoa, jota luulit etukäteen tylsäksi, mutta johon ihastuit?
  10. Jos kirjat eivät olisi ykkösharrastuksesi, niin mikä olisi?
  11. Jos kirjoittaisit kirjan, mitä se käsittelisi?

maanantai 14. toukokuuta 2012

Jack Higgins: The Eagle Has Landed

The Eagle Has Landed on jännityskirja toisen maailmansodan ajalta. Hitler lausuu kiivastuksissaan: ”You have brought me nothing and yet men like that, with such facilities, you should have been capable of bringing me Churchill out of England.”

Kirjassa kuvataan Churchillin kaappauksen suunnittelua ja valmistelua, ja lopuksi itse yritystä. Omassa lajissaan The Eagle Has Landed on hyvä kirja. Minun piti ensin vain vilkaista sitä, mutta jäin heti koukkuun. Jännitys pysyy yllä, vaikka lopputulos on tietysti selvillä etukäteen. Kirjan rakenne on perinteinen. Etsitään ja esitellään tehtävään sopivat henkilöt. Kaikki eivät ole sotilaita, eivätkä saksalaisia. Selostetaan valmistelujen etenemistä. Tapahtumat liikkuvat Berliinin, Norfolkin, Alderneyn saaren ja Hollannin rannikon välillä. Lopun taistelut ovat vähiten kiinnostavaa (ja surullista) luettavaa.

Sotakirjaksi tässä on naisilla merkittävä osuus. Koko hanke perustuu tietoihin, joita välittää saksalaisten vakooja Norfolkissa, yli 60-vuotias rouva, buuri, joka asuu Englannissa, mutta vihaa englantilaisia. Kaksi nuorta naista vaikuttaa toiminnallaan jutun lopputulokseen.

Wikipedian mukaan kirjaa on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta. Se on ilmestynyt 1975 ja käännetty suomeksi nimellä Kotka on laskeutunut. Lukemaani painokseen Higgins on kirjoittanut alkusanat, joissa hän sanoo uskovansa, että kirjan suosio perustuu siihen, että ”I was interested in writing about good men fighting for a rotten cause”.

Jack Higgins: The Eagle Has Landed
Penguin Books 1998. 383 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1975


perjantai 11. toukokuuta 2012

Heinrich Böll: Doktor Murkes gesammeltes Schweigen

Kirjan koko nimi on Doktor Murkes gesammeltes Schweigen und andere Satiren. Se sisältää viisi satiirista kertomusta. Kirja on suomennettu nimellä Tohtori Murken kootut tauot. Luin sen ensimmäisen kerran suomeksi 1970-luvulla Böllin Nobelin palkinnon jälkeen.

Noin kauan sitten luettuja tekstejä ei yleensä muista hyvin, mutta nimikertomus oli muistissani melko tarkasti. Toisista kertomuksista en sen sijaan muistanut mitään. Tohtori Murken koottujen taukojen idea on hieno: hän on töissä radiossa ja kerää hiljaisuutta − nauhoille päätyneitä ja pois leikattuja taukoja. Kertomus kuvaa Murkea, kun hän on joutunut käsittelemään jonkinlaisena taiteen auktoriteettina pidetyn Bur-Malottken kaksiosaista esitelmää, jonka aiheena on "Taiteen olemus". Bur-Malottke haluaa vaihtaa nauhoituksensa sanan Jumala (Gott) ilmaisuun "tuo korkeampi olento, jota kunnioitamme". Lisätyötä seuraa siitä, että Gott ei taivu eri sijamuodoissa, mutta kiertoilmaus taipuu. Työn tehtyään Murke ei enää kestä kuulla sanaa taide.

Tarina on täysin ajankohtainen. Oikeastaan se on ajankohtaisempi nyt kuin 50-luvulla, jolloin se on kirjoitettu. "− aber es wird ja auch nicht viel geschwiegen." (− mutta paljonkaan ei vaieta.)

Yhtä lukuun ottamatta muutkin kertomukset ovat aivan tätä päivää. Nicht nur zur Weihnachtszeit (ei vain jouluaikaan) kuvaa, mitä seurauksia on vanhaan takertumisella ja muutoksen vastustamisella. "... alles so sein sollte wie früher." (... kaiken piti olla niin kuin ennen.) Tarina Es wird etwas geschehen (jotain tapahtuu) sopisi luettavaksi kaikille, jotka haluavat suomalaisten tekevän töitä kovemmin ja pitempään.

Minä nautin näistä satiireista. Jos joku pelkää Nobel-kirjailijoiden raskasta mainetta, niin Böllin kertomuksilla voisi hyvin hälventää tuota pelkoa.

Heinrich Böll: Doktor Murkes gesammeltes Schweigen un andere Satiren
Verlag Kiepenhauer & Witsch 2010. 112 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1958

maanantai 7. toukokuuta 2012

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway


Minun oli vaikea päästä sisälle tähän kirjaan. Aloitin, luin välillä muuta, palasin. Vasta kirjan puolivälin paikkeilla lukeminen alkoi sujua paremmin.

Mrs. Dalloway on kirja yhdestä päivästä. Mrs. Dalloway, Clarissa, pitää illalla suuret juhlat (pääministerikin tulee) ja kirja alkaa, kun hän menee ostamaan kukkia iltaa varten. Alkulause: ”Mrs. Dalloway said she would buy the flowers herself.” Ajan kulumisesta muistuttavat Big Benin lyönnit.

Kirjassa seurataan usean henkilön tajunnanvirtaa. Henkilöstä toiseen siirrytään sujuvasti, kun he tapaavat tai vain ohittavat toisensa kadulla tai puistossa. Mrs. Dalloway nähdään eri henkilöiden silmin, hyvin erilaisena. Hänen lisäkseen tärkeimpiä hahmoja ovat hänen entinen kosijansa Peter Walsh, joka on juuri palannut Intiasta sotkettuaan naissuhteensa taas kerran, ja nuori Septimus Warren Smith, joka kärsii sotatraumoista. Tapahtuma-aika on 20-luvulla ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Septimus ja Mrs. Dalloway eivät tunne toisiaan. Heidän tarinansa vain hipaisevat, tosin tärkeällä tavalla illan juhlissa.

Minulle kirjan koskettavin henkilö oli Septimus. Hänen ajatuksensa, näkynsä ja itsemurhan miettimisensä toivat mieleen kirjailijan itsensä, kun tietää hänen kohtalonsa. 
”So there was no excuse; nothing whatever the matter, except the sin for which human nature had condemned him to death; that he did not feel.” 
Luin kirjasta painoksen, jossa on mukana Woolf-tutkijan pitkä johdanto vuodelta 1991. Luin sen vasta kirjan jälkeen. Johdannosta sai paljon taustatietoa, ja siitä selvisi, miten eri tavoin Mrs. Dallowayta on tulkittu ja tulkitaan. Johdannossa oli myös tieto, että Woolfin käyttämä kirjan työnimi oli ”Hours”. Olen lukenut Michael Cunninghamin kirjan Tunnit, jonka tekotaiteellisuudesta en pitänyt lainkaan (kirjan perusteella tehdystä elokuvasta pidin). Tiesin tietysti, että Tunnit oli yhteydessä Mrs. Dallowayhin, mutta nyt tiedän, kuinka paljon.

Mrs. Dalloway ei ollut aivan minun tyyppiseni kirja. Olen kuitenkin tyytyväinen, että luin sen. Onhan se yksi modernismin perusteoksia.

Mrs. Dallowayhin on tutustuttu myös Ankin kirjablogissa.

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
Penguin Modern Classics 2000. 213 s. (& An introduction by professor Elaine Showalter, 38 s.)
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1925.

torstai 3. toukokuuta 2012

Saksassa luettua

Huhtikuun ja suurimman osan maaliskuuta olen ollut Saksassa, mikä näkyy lukemisissani. Suomeksi luin vain muutaman kirjan ennen lähtöäni. Minulla ei ole mitään lukulaitetta ja toisaalta haluankin lukea täällä saksan- ja englanninkielisiä kirjoja. Varsinkin englanninkielisten kirjojen valitseminen on satunnaista. Paikallisen kirjakaupan valikoima on pieni ja olen turvautunut myös ystävieni kotikirjastoon.

Maaliskuussa luetut
Huhtikuussa luetut
Näistä kirjoista Wolfin Unter den Linden pyörii edelleen ajatuksissani. Kunpa joku suomentaisi sen! Lukemistani neljästä dekkarista paras oli vanha le Carré.