sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Arne Nevanlinna: Marie


Arne Nevanlinnan Marie kiinnitti huomioni jo ilmestymisvuonnaan 2008, jolloin se oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Kirja vaikutti minulle sopivalta, mutta tulin lukeneeksi sen vasta nyt.

Satavuotias Marie asuu hoitokodissa. Hän muistelee elämäänsä yhden päivän aikana. Päivä kulkee aamusta iltaan ja Marien elämä lapsuudesta vanhuuteen. Marie on kotoisin Strasbourgista, joka hänen lapsuudessaan kuului Saksaan, mutta Marie perheineen oli täysin ranskalainen. Hän rakastui ensimmäisen maailmansodan aikana suomenruotsalaiseen kirurgiin Wilhelmiin ja muutti Suomeen, kun Suomi itsenäistyi. Marie kutsui miestään aina Guillaumeksi saksalaisvaikutteisen Wilhelmin sijasta.

Marien ajatukset harhailevat, mutta hänen elämänkulkuaan seurataan kutakuinkin kronologisesti. Koska aikajänne on pitkä, lukijan on hyvä olla perillä 1900-luvun historiasta.
”Edouardilla oli lupaa koulusta ja liput liehuvat tuulessa, värit eivät ole yhtä kauniita kuin trikolorissa, paitsi vastapäisen talon lippu, joka oli kiertynyt tangon ympärille eikä talonmies tehnyt mitään, hakaristilippujen rivistöä eduskuntatalon edessä hän ei unohda, olivatko saksalaiset valloittaneet Suomen hän kysyi, ei tietenkään vaan maaottelu Stadionilla, sanoi Edouard, oli joskus yhtä ylimielinen kuin isänsä. Uutta koputusta ei kuulu, ehkä he ovat unohtaneet minut kun kaikki muut menevät alakerran ruokasaliin, tai sitten Mongoli ei uskalla tulla, päinvastoin kuin Edith Piaf."
Edouard (Edvard) on Marien poika, Mongoli ja Edith Piaf ovat Marien käyttämiä hoitajien nimiä, koska heidän suomenkieliset nimensä ovat liian vaikeita muistettaviksi.

Historialliset tapahtumat ovat kuitenkin vain taustaa. Painopiste on Marien elämässä, joka alkaa vilkkaana (Marie oli kaunis ja rakastui helposti), mutta päättyy pitkään yksinäisyyteen Suomessa. Marien vertaus:  ”Ranska ei Luoja paratkoon ole mikään Suomi, täällä ihminen säilyy kauan tuoreena samasta syystä kuin ruoka pakastimessa [ ]”

Marie ei ollut aivan niin hieno kuin odotin. Tuo johtui vain ennakkoajatuksistani. Odotin jotain erilaisempaa. Marie on elämäkertakirja, ja hyvä sellainen. Kannattaa lukea. Myös SatuMinna ja Lumiomenan Katja ovat lukeneet ja pitäneet.

Arne Nevanlinna: Marie
WSOY 2008. 288 s.

8 kommenttia:

  1. Marie on elämäkertaromaani, mutta Nevanlinna tavoittaa mielestäni ikääntyneen naisen mielenliikkeet ja tajunnanvirran niin hienosti, että Mariesta kasvaa tarinaansa suurempi romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun luin muiden kirjoituksia Mariesta, huomasinkin, että sinä olit pitänyt tästä todella paljon.

      Poista
  2. Minä pidin kirjasta kovin, sillä siinä oli jotain viehkeyttä ja menneen maailman lumoa joka vetosi. Ja kuten Katjakin totesi Nevanlinna tavoittaa hienosti vanhan naisen tunnot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan Nevanlinnan omalla iällä on ollut vaikutuksensa vanhan ihmisen kuvaamiseen.

      Poista
  3. Minullakin tämä on roikkunut lukulistoilla jo kauan. Luulen että tämä voisi olla minun makuuni.

    VastaaPoista
  4. Minäkin odotin tältä aiheen, miljöön ja kuvatun aikakauden perusteella paljon ja petyin ehkä vähän ennakko-odotuksiini nähden. Lukemisesta on niin kauan aikaa, etten muista kirjan tarinasta enää paljonkaan, mutta muistelen häiriintyneeni joistain epäuskottavan tuntuisista juonenkäänteistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelemasi epäuskottavat juonenkäänteet liittynevät yhteen paljastuvaan sukulaisuussuhteeseen. Oletan näin, koska pidin itsekin kyseistä asiaa kovin epätodennäköisenä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.