sunnuntai 18. marraskuuta 2012

John Irving: Vapauttakaa karhut!


”Makasimme selällämme, aurinko lämmitti mahaa, ja mehiläiset surisivat ympärillä; omenapuutarhasta ei nähnyt tietä, vain puiden latvoja alleviivaavan sillankaiteen, vihreälaikkuiset kukkatertut ja nuput. Tämä on hyvä maailma, minä ajattelin. Mehiläiset tekevät hunajaa mehiläistarhurille ja moninkertaistavat omenanviljelijän sadon, eikä kukaan joudu kärsimään.”
Tunnelma on noin leppoisa kirjan alussa, kun ystävykset Siggy ja Graff lähtevät moottoripyörällään ajelemaan Itävallan maaseudulle. Kohta kuitenkin alkavat irvingmäiset tapahtumat.

Kirjassa on kolme osaa. Kahdessa kertojana on Graff. Keskimmäisessä lomittuvat Siggyn suvun historia toisen maailmansodan ajalta ja hänen suunnitelmansa Wienin eläintarhan eläinten vapauttamiseksi. Itävalta ja eläintarha vertautuvat. Ja jos lukija ei sattuisi tuota huomaamaan, Irving laittaa Graffin sanomaan sen:
”Ja loihan Siggy joitakin hämäriä yhteyksiä oman kamalan menneisyytensä ja eläintarhaiskusuunnitelmansa välille; vaikken minä kylläkään tajua kaikkea siinä piilevää logiikkaa.”
Minulle oli yllätys Itävallan ja Jugoslavian sodanaikaisen historian osuus kirjassa, mutta tässä täytyy muistaa, että Vapauttakaa karhut! on ilmestynyt vuonna 1968. Yli neljäkymmentä vuotta sitten.

Vapauttakaaa karhut! on Irvingin esikoisteos, mutta siinä on paljon samaa kuin hänen myöhemmissä kirjoissaan. Karhut ovat jo kirjan nimessä. Tapahtumapaikkana on Itävalta, lukuun ottamatta pientä hyppäystä Sloveniaan. Sittemmin Irvingin kirjoissa on vain käyty Wienissä. Irvingille tyypillinen mielikuvituksellinen liikenneonnettomuuskin on mukana. Kirjassa on paljon absurdia komiikkaa, jonka pohjalla on kipeyttä. Huikein esimerkki on Siggyn äidin poikaystävän sekoilu Itävallan kotkaksi pukeutuneena päivänä, jolloin Hitler päättää vallata Itävallan.

John Irvingin lukijat pitänevät tästäkin hänen kirjastaan; minä ainakin pidin.

Kirjassa on kääntäjä Kristiina Rikmanin jälkisanat. Suomennos on oivallinen, vaikka sivulla 212 puhutaankin moottoripyörän painovoimakeskuksesta. Englannin ’center of gravity’ on suomeksi painopiste.

John Irving: Vapauttakaa karhut!
Suomentanut Kristiina Rikman
Tammen Keltainen kirjasto 2012. 405 s.
Englanninkielinen alkuteos Setting Free the Bears, 1968

8 kommenttia:

  1. Mulla on tämä vielä lukematta, hyllyssä odottaa kyllä. Kiva kuulla, että pidit, sillä olen kuullut tästä tosi ristiriitaisia mielipiteitä. Katsotaan, miten minun käy! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin muiden arvioita vasta kun olin julkaissut omani. Huomasin myös nuo ei niin kehuvat mielipiteet. Epäilen, että odotukset Irvingin kirjan suhteen ovat nostaneet riman korkealle. Eihän tämä mikään Garpin maailma ole, mutta hyvä kirja kuitenkin.

      Poista
  2. Minä pidin tästä "yleisesti ottaen". Ts. Vapauttakaa karhut on mainio romaani. Irvingin tuotannossa se on kuitenkin harjoitelma, joka vasta enteilee hänen tulevaa tuotantoaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä. Irvingin 'suuret romaanit' tulivat vasta reilusti tämän jälkeen.

      Poista
  3. Minä en ole vielä lukenut ainuttakaan Irvingiä, mutta tilanne korjautuu jonkin ajan kuluttua, sillä olen rohkaistunut niin paljon, että eräs Irvingin kirja on lainattuna. Haluan tietää, mistä miehessä on oikein kyse. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti lainaamasi kirja ei ole Vapauttakaa karhut!, sillä vaikka tämäkin on hyvä kirja, Irvingillä on parempiakin, suorastaan loistavia kirjoja.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.