torstai 27. joulukuuta 2012

Kathryn Stockett: Piiat


Lainasin tämän kirjan ystävältäni, koska halusin jouluksi jotakin helppolukuista, mutta ei kuitenkaan tyhjänpäiväistä. Kirjoitan lyhyesti, koska Piioista on kirjoitettu kovin monessa blogissa (googlaamalla löytyy).

Piiat kertoo mustien kotiapulaisten ja heidän valkoisten isäntäperheidensä suhteista 60-luvun Jacksonissa, Mississippissä. Kertojanääniä on kolme. Aibileen on kokenut, isäntiensä pikkulapsia rakastava kotiapulainen. Hän on menettänyt aikuisen poikansa työtapaturmassa muutama vuosi aiemmin. Minny on toinen kotiapulainen, suurperheen äiti, jonka juoppo aviomies on väkivaltainen. Hän on paha suustaan ja on siksi saanut potkut monesta perheestä. Skeeter on valkoinen. Hänellä on yliopistotutkinto, mutta ei aviomiestä. Hän haluaa toimittajaksi ja kirjailijaksi, mutta on jämähtänyt turhautuneena vanhempiensa puuvillaplantaasille.

Skeeter saa idean. Hän aikoo kirjoittaa kirjan, jossa kerrotaan, millaista on olla musta kotiapulainen. Ajatus on vaarallinen 60-luvun Mississippissä, jossa rotuerottelu on voimissaan ja jossa mustien kansalaisoikeustaistelu on käynnissä. Aibileen suostuu auttamaan Skeeteriä kirjoittamisessa. Minnyn jälkeen joukko muita kotiapulaisia antaa kertomuksensa heidän käyttöönsä.

Jälkisanoissaan Stockett korostaa, että kirja on fiktiota. Hän kuitenkin viittaa moneen todelliseen henkilöön ja tapahtumaan, esimerkiksi Rosa Parksiin ja Mississippin yliopiston ensimmäiseen mustaan opiskelijaan. Minun ikäisestäni lukijasta tapahtumat eivät edes tunnu kaukaisilta, vaikka olinkin 60-luvun alussa niin pieni, etten tiennyt mitään Yhdysvaltojen levottomuuksista. Kehitystä on onneksi tapahtunut, kuten Skeeter aavistelee kuullessaan autoradiosta ensimmäistä kertaa Bob Dylanin laulavan.
”Se on parasta mitä olen koskaan kuullut. 
…you’ll sink like a stone 
For the times they are a’changin’. 
Metallinen ääni kertoo minulle että laulajan nimi on Bob Dylan, mutta kun seuraava kappale alkaa, signaali haipuu. Nojaan taaksepäin istuimellani ja tuijotan kaupan tummia ikkunoita. Tunnen selittämättömän helpotuksen aallon. Aivan kuin olisin juuri saanut viestin tulevaisuudesta.”

Piiat on niitä kirjoja, jonka lukee nopeasti, koska haluaa tietää, miten Aibileenille, Skeeterille ja Minnylle käy. Se on hyvä esimerkki viihdyttävästä kirjasta, jonka merkitystä nostaa taustalla oleva vakava yhteiskunnallinen ongelma.

Kathryn Stockett: Piiat
Suomentanut Laura Beck
WSOY Pokkari 2011, 604 s. Ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 2010.
Englanninkielinen alkuteos The Help, 2009

4 kommenttia:

  1. Aihe tuntuu hyvinkin kiinnostavalta :)

    VastaaPoista
  2. Minustakin tämä oli hyvä kirja. Siinä kuvattiin hyvin, miten valkoiset lapset jossain kohtaa tajuavat rotukysymyksen. Alkuun eroa ei ole mutta asenteet tulevat jostain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, voi vain miettiä, mitä asenteita lapsiin nykyisinkin tarttuu.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.