lauantai 23. helmikuuta 2013

11 matkatunnustusta

Sain haasteen Hemulin kirjahyllyn Hennalta ja Tarinoiden syvyydet -blogin Nina Marilta. Kiitos!

Haasteen ideana on kertoa 11 satunnaista asiaa itsestään, vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen ja haastaa itse 11 bloggaajaa. Jätän uusien bloggaajien haastamisen pois, koska minusta näyttää, että seuraamissani blogeissa tämä haaste on jo käynyt.

Äskettäisen Berliinin matkani innoittamana kirjoitan 11 satunnaista matkustamiseen liittyvää asiaa.

  1. Olen kaupunkimatkailija. Rantalomat eivät ole minua varten, eivätkä vaellukset ja muut vastaavat.
  2. Suosikkikaupunkini on Pariisi.
  3. En pidä lentämisestä, joten olen matkustanut vain Euroopassa. Silloinkin pitää lentää, mutta lentoaika on sentään lyhyt.
  4. Haluaisin mennä Kuubaan ja Japaniin, ja siellä Hiroshimaan. Vrt. edellinen kohta.
  5. Suomessa minua ei saisi kävelemään kilometrikaupalla räntäsateessa. Berliinissä se ei ollut mikään ongelma.
  6. Suunnittelen matkat usein liian tarkasti. Enemmän spontaanisuutta voisi olla mukavaa.
  7. Minulla on hyvä kaupunkisuuntavaisto. Katselen ennen matkaa kaupungin karttaa niin, että se on pääkohdiltaan muistissani. Perillä minun tarvitsee katsoa karttaa vain, kun etsin jotakin spesiaalia. Monet turistit tuijottavat jonkun mobiililaitteen karttaa, eivätkä katsele ympärilleen. On parempi, että kartta on päässä.
  8. Kahdesta edellisestä kohdasta huolimatta minulla on taito päätyä paikkoihin, joissa ei ole ketään muita. Esimerkiksi Istanbulissa törmäsin kanatarhaan varsin lähellä keskustaa.
  9. Matkoilla on niin paljon muuta tekemistä, että en yleensä ehdi lukea lainkaan.
  10. Olen matkustanut paljon yksin. Silloin saa tehdä, mitä haluaa.
  11. Kun palaan matkalta, alan miettiä, milloin ja mihin pääsisin seuraavaksi.


Hennan kysymykset:

  1. Minkä kirjan haluaisit tehtävän elokuvaksi? Bloggaamistani kirjoista tuli mieleen Kaari Utrion Oppinut neiti. Utrion kirjoista saisi kivoja viihde-elokuvia, mutta taitavat olla liian kalliita tehtäviksi.
  2. Kuka elossa oleva ihminen haluaisit olla? Elossa olevista ihmisistä arvostan eniten Nelson Mandelaa, joten sanon hänet, vaikka en vankilakokemuksista olisikaan selvinnyt.
  3. Pidätkö punaisista autoista? Miksi? En pidä oikeastaan mistään autoista, punaiset mukaan luettuina. Käytän julkisia kulkuvälineitä aina, kun se on mahdollista.
  4. Lempivärisi? Sininen.
  5. Koira vai kissa? Koira, ehdottomasti. En hankkisi itselleni koiraa, mutta opin pitämään niistä lapsuudenkodissani.
  6. Kirjoitatko itse fiktiivistä tekstiä? En. Blogi taitaa olla kirjoituksistani lähimpänä fiktiivistä tekstiä. Kirjoitan, mutta faktaa.
  7. Teetkö uudenvuodenlupauksia? En tee.
  8. Mikä on oudointa, mikä sinulle on tapahtunut? En tiedä, onko tämä niin outoa, mutta olen käynyt elämässäni vain kerran diskossa, ja siellä rakastuin mieheeni.
  9. Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? Tähän tulikin vastaus jo edellisen kysymyksen kohdalla.
  10. Osaatko leipoa pullaa katsomatta ohjetta jauhopussin kyljestä? Toki. Tosin leivon harvoin.
  11. Millaisista elokuvista pidät? Pidän niin monenlaisista elokuvista, että on helpompi sanoa, mistä en pidä: kauhuelokuvista ja romanttisista komedioista (tästäkin on muutama poikkeus).


Nina Marin kysymykset:

  1. Hankitko luettavaa enemmän kirjastoista vai kirjakaupoista? Kirjastoista. Muuten kotiin kertyisi aivan liikaa kirjoja. On niitä nytkin paljon...
  2. Suositko enemmän pokkareita vai kovakantisia? Kovakantisia minulla on enemmän. Dekkareita on paljon pokkareina.
  3. Luetko enemmän aamulla, päivällä vai illalla, viikolla vai viikonloppuna? Viikonpäivästä riippumatta luen eniten illalla.
  4. Mikä kirja on jäänyt vaivaamaan sinua vielä pitkään sen luettuasi? Christa Wolfin Unter den Linden, joka oli kiehtovan monimerkityksinen ja jonka ymmärtämistä vielä vaikeutti saksan kieli.
  5. Kuinka usein kirja saa sinut tuntemaan hyvin voimakkaita tunteita, esimerkiksi surua tai vihaa? Mitkä kirjat ovat saaneet tätä aikaan? Valitettavasti on sanottava, että suuret tunnevaikutukset ovat laimentuneet iän myötä. Suurimmat surun ja vihan tunteet olen kokenut nuorena suomalaisten klassikkojen äärellä, esimerkkinä Täällä Pohjantähden alla.
  6. Mikä piirre ärsyttää sinua päähenkilössä ja mistä piirteestä pidät eniten? Ensin tuli mieleen itsekkyys, mutta sitten huomasin pitäväni monesta itsekkäästä hahmosta. Ehkä minua äsyttää eniten tietynlainen sovinismi, jota päähenkilö ei tunnista itsessään, esimerkkinä Grassin Kampela ja toisen nobelistin Gaon Vapaan miehen raamattu. Pidän oma-aloitteisuudesta ja neuvokkuudesta.
  7. Jos saisit valita yhden kirjan henkilön, jonka kanssa voisit käydä syvällisen keskustelun jostakin sinulle tärkeästä aiheesta, kenet valitsisit? Dostojevskin Idiootin ruhtinas Myškinin kanssa voisi keskustella syvällisesti monesta ihmiselämän peruskysymyksestä.
  8. Miten kirjamakusi on muuttunut viimeisten parin vuoden aikana, vai onko mitenkään? Eipä ole muuttunut. Klassikoita arvostan edelleen ja jos tarvitsen rentoutusta, tartun yleensä dekkariin.
  9. Vertaatko kirjaa ja kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa usein keskenään vai yritätkö arvioida niitä kahtena erillisenä teoksena? Kyllä tulee verrattua, ja yleensä kirja vie voiton.
  10. Mistä kirjasta mielestäsi pitäisi ehdottomasti tehdä elokuva, ja ketkä valitsisit elokuvan näyttelijöiksi? Vastasin jo yhdellä tavalla edellisissä kysymyksissä, mutta en sanoisi, että Utrion kirjoista pitäisi ehdottomasti tehdä elokuvia. En oikeastaan osaa vastata tähän, sillä hyvä kirja on hyvä kirja. Ei siitä tarvitse tehdä elokuvaa.
  11. Onko sinun helppo kuvitella kirjan hahmot ja samastua heihin? Kuka hahmo on ollut helpoin lähestyä ja kuka vaikein? Hahmojen kuvitteleminen on helppoa. Samastuminen on sitten eri asia. Jostakin syystä Tuulen viemän Scarlettiin pystyn samastumaan, vaikka Scarlettilla ja minulla on tuskin mitään yhteistä. Vaikeasti lähestyttäviä ovat jotkut epämiellyttävät miespuoliset päähenkilöt, kuten Coetzeen Häpeäpaalun David Lurie.
Tulipa pitkät tarinat, jaksaneeko kukaan lukea loppun asti.

6 kommenttia:

  1. Oi miten kateellinen sinulle olen tuosta kartanlukutaidostasi. Itse juuri tunnustin, että en omaa minkäälaista suuntavaistoa ja eksyn joskus jopa tutuissa paikoissa.

    Mielenkiintoinen tuo edellisen postauksesi kirja, pitää laittaa muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tunnustuksesi ja muistankin tuon suuntavaistottomuuden. Minun vaistoni toimii jostain syystä vain kaupungeissa. Metsässä eksyn heti.

      Rosa-kirjaan on jatko-osiakin. En ole vielä tullut tarkistaneeksi, onko niitä suomennettu.

      Poista
  2. Täällä myös toinen kaupunkilomalainen. Rantalomalla en ole käynyt koskaan. Toisaalta vaellusta voisin ehkä kokeillakin joskus.

    Olen periaatteessa myös ihan hyvä suunnistamaan (metsässä eksyn kyllä heti), mutta ideani erilaisista oikopoluista saa minut usein ongelmiin. Kerran päädyin oikaisuni vuoksi keskelle mehiläistarhaa, se oli aika pelottava kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehiläistarha onkin paljon pelottavampi kuin minun kanatarhani, joka oli lähinnä huvittava.

      Poista
  3. Matkatunnustuksissa on paljon tuttua vaikken mitenkään valtavasti matkailekaan, Mutta olen myös kaupunkilomailija jolla on hyvä suuntavaisto, ja suunnitelmia tulee tehtyä mutta toisaalta myös matkan varrella heivattua niitä paljon, koska harrastan kohtalaisen paljon sellaista yleistä harhailua että mennään kiinnostavan näköistä katua pitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavan näköiset kadut ohjailevat minuakin. Kunhan yleinen suunta on selvillä, niin kadun voi valita sen mukaan, mikä näyttää hyvältä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.