Miika Nousiainen: Metsäjätti

Metsäjätti on niitä kirjoja, josta ’kaikki’ kirjabloggaajat ovat kirjoittaneet. Kirja on meillä kotona (mieheni kirjoja), joten minäkin päätin lukea sen. Minusta on hienoa, että joku kirjoittaa tällaisesta aiheesta. Aiheena on puunjalostusteollisuuden katoaminen Suomesta.

Kirjassa vuorottelevat kertojina kouluaikaiset ystävykset Pasi ja Janne. Pasi on tehnyt uraa Metsäjätti-nimisessä yhtiössä ja Janne on jäänyt töihin kotipaikkakunta Törmälään Metsäjätin vaneritehtaaseen. Pasi joutuu palaamaan Törmälään tehostamaan tehtaan toimintaa. Kuten kaikki tietävät, tehostaminen tarkoittaa yt-neuvotteluja ja irtisanomisia.

Kirja ei ole ihan yhtä hyvä kuin aiheensa. Kysyin mieheltäni kommenttia ja hän tiivisti yhteen lauseeseen: tunnetta puuttui. Ja niinhän oli. Vaikka Pasin ja Jannen lapsuus oli ollut ankea (alkoholismia, väkivaltaa, kuolemaa) ja Pasin yksityiselämässä tapahtui jotain traagista kirjan aikana, niin ainakaan minä lukijana en kokenut suuria tunteita. Pasi jäi paperiseksi hahmoksi, vaikka hänen päänsä sisällä liikuttiin. Kirjan edetessä kasvoi ihmetys siitä, miten hän oli alun perin noussut Metsäjätissä korkeaan asemaan. Janne ihmetteli samaa:

”Minkä ihmeen takia se hankkiutui tuohon bisneshommaan, markkinatalouden rattaisiin? Ehkä se kuvitteli, että siellä on tilaa myös hyville.”

Pasin ajatukset Metsäjätin meren takaisista tehdashankkeista olisivat voineet olla lehdestä, yhtä sanaa lukuun ottamatta:

”Tehdas vaatii puuta. Se tarkoittaa sellutehtaan tapauksessa eukalyptus-plantaasia. Sellainen hakataan sademetsän paikalle tai raivataan maanviljelysalueelle.

Niin tehtiin Sumatrallakin. Perustettiin puuplantaasi. Niiden ongelmana on se, että yksilajinen metsä kestää pirun huonosti tuholaisia.”

Edellä kirjoittamastani huolimatta olen tyytyväinen, että luin Metsäjätin. Toistan itseäni: aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Monella suomalaisella paikkakunnalla ollaan tällä hetkelläkin samassa tilanteessa kuin Törmälässä.

Miika Nousiainen: Metsäjätti
Otava, Seven-pokkari 2012, 286 s
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 2011