sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Metsäperkele Kaupunginteatterissa

Kari Heiskasen kirjoittama ja ohjaama Metsäperkele Helsingin Kaupunginteatterissa kertoo Gustaf Adolf Serlachiuksesta. Tätä näytelmää olisin tuskin itse valinnut, mutta sain lipun työpaikan kautta. Kuten yleensäkin teatterissa, niin Metsäperkele oli loppujen lopuksi positiivinen kokemus, vaikka näytelmä ei ole kovin näytelmällinen.

Metsäperkele kertoo G. A. Serlachiuksen tarinan varattomasta farmaseutista puunjalostusteollisuuden suuryrittäjäksi. Rakenne on katkelmallinen, kun kohtaukset seuraavat kronologisessa järjestyksessä ja aina välillä tapahtumia ja historiallisia yhteyksiä selitetään. Minusta näytelmässä oli parasta Serlachiuksen teollisen toiminnan kuvaus. Yksityiselämä, niin traagista kuin se osittain olikin, jäi sivummalle. Näytelmässä oli paljon sellaista, mitä en tiennyt ennestään, esimerkiksi Serlachiuksen osuus rautatielinjauksiin tai Suomen talvimerenkulun aloittamiseen.

Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle oli rakennettu hienot miljööt tehdashallia myöten. Serlachiusta esittää Pertti Sveholm, mielestäni yksi Suomen parhaita näyttelijöitä. Eero Aho Serlachiuksen ystävänä ja lakimiehenä Alexander Neiglickinä ja Leena Uotila sihteeri Elsana nousivat esille. Heillä oli myös muuten vakavan näytelmän hauskimmat kohtaukset.

Näin pientä juttua varten en viitsinyt pyytää lupaa Kaupunginteatterin kuvien käyttämiseen. Liitin alkuun valoisan kuvan koivusta. Kuvani tunnelma ei vastaa näytelmää. Kuvan pitäisi olla tummempi, niin paljon näytelmässä on kiihkoa, kateutta ja synkkyyttä.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Blogiajan TOP10


Jaana haastoi minut tekemään listan blogiaikani parhaista kirjoista. Numeroa 10 lukuun ottamatta kirjat ovat siinä järjestyksessä, jossa ne tulivat mieleeni. Nämä ovat kirjoja, jotka ovat lukuhetkellä tehneet suuren vaikutuksen, ja vaikutuksesta on jotakin vielä jäljellä. Muita kirjoja en enää perustele, mutta viimeinen kirja on listalla siksi, että luen paljon dekkareita ja halusin listalle parhaan lukemani jännityskirjan (joka ei sitten olekaan dekkari). Kuvia klikkaamalla pääsee arvioihini.

Christa Wolf: Unter den Linden
Fjodor Dostojevski: Talvisia merkintöjä kesän vaikutelmista

Juhani Aho: Yksin
Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni
Luigi Pirandello: Sitruunoita Sisiliasta
Anita Brookner: Päivät Pariisissa
Bernhard Schlink: Liebesfluchten
John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä
Jack Higgins: The Eagle Has Landed
Listasta näkyy, millaisia kirjoja luen. Kirjat eivät ole ilmestyneet ihan äskettäin. Suomalaisia on mukana vain yksi ja sekin on kirjoitettu 1800-luvulla.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

11 ja Liebster

Sain Mari A:lta 11-haasteen ja Elma Ilonalta Liebster-haasteen. Kiitos! Molempiin kuuluu vastata haastajan esittämiin yhteentoista kysymykseen ja haastaa itse 11 bloggaajaa uusilla kysymyksillä. 11-haasteeseen kuuluisi vielä kertoa itsestään 11 satunnaista asiaa, mutta jätän tuon pois, koska olen jo kerran vastannut tähän haasteeseen. Mutta uusiin kysymyksiin on aina mukava vastata.

Mari A:n kysymykset:
  1. Paras kotimainen tv-ohjelma? YLEn puoli yhdeksän uutiset. Omituinen vastaus johtuu siitä, että katson televisiota todella vähän. Uutiset katson kuitenkin aina, jos olen kotona.
  2. Lempivuodenaikasi? Kesä. Koska palelen helposti.
  3. Leikitään neljän tähden illallista: Mitä tarjoat (alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka)? Alkuruuaksi avokado-appelsiinisalaatti (muut ainekset mm. tomaatti ja oliivit sekä sitruunainen öljykastike), pääruuaksi arroz con pollo eli riisiä ja kanaa (muut ainekset mm. chorizo, serranokinkku, paprika, tomaatti, mausteissa ehdottomasti valkosipuli), jälkiruuaksi mustaviinimarjasorbetti.
  4. Mihin tosi-tv-ohjelmaan ottaisit osaa: firma, farmi vai BB? Miksi? BB:n tiedän, mutta en ole katsonut koskaan. Mutta firma ja farmi? Aivan tuntemattomia. BB:hen en ainakaan menisi.
  5. Liikutko julkisilla vai omalla? Julkisilla.
  6. Kun menet ulos syömään, mihin menet yleisimmin? Minulla ei ole mitään vakiopaikkaa, mutta yritän mennä kohtuullisen tasokkaaseen ravintolaan. Viimeksi olen käynyt Kosmoksessa ja Strindbergissä (siis Helsingissä).
  7. Mitä asioita haluaisit elämässäsi ehdottomasti vielä tehdä? Toteuttaa pari kaukomatkahaavetta.
  8. CM vai Prisma? Oikeastaan en käy kummassakaan, mutta menisin varmaan CM:ään, koska lähikaupan vuoksi käytän Plussa-korttia.
  9. Cokis vai Pepsi? Ei kumpikaan. En juo kolajuomia.
  10. Pärjäätkö Ruotsissa ruotsilla? Kyllä pärjään.
  11. Millä kielellä pärjäät Virossa? Jos vastapuoli ei osaa suomea, vaihdan englantiin.
Elma Ilonan kysymykset:
  1. Mainitse kirja, jolla on kamala kansi ja/tai nimi, mutta jota silti rakastit. Tammen kustantamassa Zolan Nanassa vuodelta 1982 on aivan kammottava kansi. En viitsi ottaa siitä edes kuvaa tähän. Minulla kansi ei vaikuta luettavan valintaan, mutta kaunis kansi on tietysti plussaa.
  2. Luetko sarjakuvakirjoja? Miksi/ miksi et? Mikä sarjakuva on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen ever? Enpä lue. Olisiko ikäkysymys. Luen vain sanomalehden sarjakuvat.
  3. Mikä biisi kuvaa sinua / fiilistäsi juuri nyt? Bob Dylanin One More Cup of Coffee.
  4. Minkä kirjan haluaisit omistaa, mutta et vielä omista? Luigi Pirandellon Sitruunoita Sisiliasta. Olen etsinyt sitä tavallisista ja verkkoantikvariaateista, mutta en ole löytänyt. Olen toki lukenut kirjan, mutta kirjastosta.
  5. Mainitse klassikko tai muu kuuluisa kirja, joka mielestäsi on yliarvostettu / turhaan kohuttu. Paulo Coelhon Alkemisti.
  6. Lempikarkkisi? Kuinka usein sillä herkuttelet? Suklaa. Aivan liian usein, ainakin joka toinen päivä.
  7. Ketä naispuolista muusikkoa ihailet? Miksi? Tähän en osaa sanoa ketään. Musiikki ei ole minulle sillä tavalla tärkeää kuin kirjat tai esim. elokuvat.
  8. Lastenkirjaklassikko, joka sinulla on lukematta vielä? Jostain kumman syystä en ole lukenut Narnia-sarjaa.
  9. Mikä eläin olisit? Kissa, kai.
  10. Montako kirjaa sinulla on juuri nyt kesken? Vain yksi, mutta se on espanjankielinen ja etenee hitaasti, joten todennäköisesti lukaisen kohta välillä jotakin muuta.
  11. Jos saisit kirjakaupan lahjakortin, minkä kirjan ostaisit? Juuri nyt ostaisin John Irvingin uusimman Minä olen monta.
Omat lapselliset kysymykseni otin vanhasta koululaisten ystäväkirjasta (hieman muokaten):
  1. Lempijäätelösi?
  2. Lempi/inhokki juomasi?
  3. Lempi/inhokki musiikkisi?
  4. Paras peli?
  5. Mikä oli lapsena toiveammattisi?
  6. Mitä pelkäät?
  7. Mitä inhoat?
  8. Mistä unelmoit?
  9. Mitä ihmettelet?
  10. Mistä suutut?
  11. Mikä on oudoin taitosi?
Nämä haasteet ovat viime aikoina kiertäneet niin, että en edes yritä löytää 11 haastettavaa. Tulkitsen 11 muotoon 1+1 ja haastan seuraavat kaksi blogia

Fiktiivinen maailma/Indigo
Riinan kirjapinot

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Jyrki Heino: Kellari


Viimeksi käydessäni kirjastossa minun ei pitänyt lainata mitään, mutta dekkarihyllyssä oli Jyrki Heinon Kellari (miksi kävelinkään dekkarihyllyn ohi). Viime vuodelta oli muistiini jäänyt positiivisia arvioita Kellarista, joten se tarttui mukaan.

Eletään 1700-luvun loppua Turussa. Kuningas Kustaa III on murhattu muutama vuosi sitten. Ranskan vallankumous lähettää kaikuja kaukaiseen Suomeen saakka. Luutnantti Carl Wennehielm on vetäytynyt Turkuun viettämään rauhallista elämää. Kun Hirwisalon saaresta maakellarista löytyy ruumis, itse maaherra haluaa Wennehielmin auttavan kaupunginviskaali Appengrenia murhan selvittämisessä. Murhatun kapteeni Fågelstiernan tausta osoittautuu niin hämäräksi, että tutkimukset vievät moneen suuntaan. Onko syynä joku hänen naisjutuistaan? Onko joku velkojista kyllästynyt odottamaan? Liittyykö murha kahvin (!) salakuljetukseen?

Heino on luonut Kellarissa hienon vanhahtavan tunnelman, jota korostaa ennen kirjoissa usein käytetty tapa kertoa, mitä luku tulee sisältämään.

ENSIMMÄINEN LUKU

jossa tutustutaan Turun kaupunkiin sekä kertomuksen
päähenkilöön, luutnantti Carl Wennehielmiin, ja jossa kuullaan
Hirwisalon saaren kammottavasta löydöstä

Historiallinen Turku tuntui ainakin maallikosta aidolta säätyeroineen, puoteineen ja krouveineen. Jos kuvaus piti paikkansa, viinaa ja olutta juotiin kielletyn kahvinkin edestä.

Kellari oli mukava ja nopea kirja lukea. Sen tunnelma oli leppoisa murhista ja Wennehielmin ajoittaisesta synkkyydestä huolimatta. Hieman huumoriakin oli mukana.
”Olen tottunut pitämään sanomalehtiä suuressa arvossa, ja minua kauhistuttaa ajatus, että niitä voidaan väärinkäyttää noin törkeästi. On suorastaan sairasmielistä, jos lehdillä on valta valita yksittäisiä henkilöitä ja liioittelevalla ja valikoivalla kirjoittelulla yllyttää muita ihmisiä tuomitsemaan nämä raukat. Luojan kiitos, tällainen meno ei koskaan voi yleistyä maailmassa”, Wennehielm parahti.

Jyrki Heino: Kellari
Schildts & Söderströms 2012, 288 s
Päällyksen suunnittelu: Anders Carpelan

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kuukauden nobelisti Orhan Pamuk: Musta kirja


Päätin aloittaa sarjan nobelisteista, koska olen Nobel-palkittuja kirjailijoita harrastanut. En tee mitään tietopakettia, vaan kerron omasta suhteestani kirjailijaan jonkun juuri luetun teoksen kautta. Vaikka laitoin otsikoksi ’Kuukauden nobelisti’, niin tuskin kirjoitan sarjaa joka kuukausi. Minusta olisi myös mukava kuulla, mikä on muiden lukijoiden suhde käsittelemääni nobelistiin.

Luin Pamukin Istanbulin heti hänen palkitsemisensa jälkeen. Istanbul on haikean surumielinen kirja, jossa on paljon toistoa. Mustassa kirjassa on myös hieman haikeutta ja aika paljon toistoa, mutta muuten se on erilainen kirja kuin Istanbul. Kuvaan sitä sanalla runsas.

Juoni on lyhyesti kerrottu. Lakimies Galipin vaimo (ja serkku) Rüya lähtee tiehensä. Galip alkaa etsiä vihjeitä ja merkkejä, joiden perusteella hän löytäisi Rüyan. Rüyan velipuoli, kuuluisa kolumnisti Cêlal on myös tavoittamattomissa ja Galip etsii myös häntä. Aikaa kuluu viikko.

Tästä kirjasta juoni ei sano paljonkaan. Kirjassa joka toinen luku kertoo Galipista ja joka toinen luku on Cêlalin kolumni. Luvut kietoutuvat toisiinsa niin, että välillä tuntuu kuin Pamuk kommentoisi omaa tekstiään. Musta kirja on täynnä tarinoita, jopa sisäkkäisiä tarinoita. Galipin kohtaamat ihmiset kertovat hänelle tarinoita ja Cêlalin kolumneissa on tarinoita. Aiheita on valtavan paljon.

Toistuvat ajatukset ovat elämän mysteeri, kirjoituksen mysteeri, kaksoisolennot ja omana itsenään oleminen. 
"Cêlalin pitkä kolumni oli koristeltu muiden mystikoiden hienoilla klassisilla runonsäkeillä etsijän ja etsityn samastumisesta, mutta niiden perään runokäännöksiä inhoava Cêlal oli lisännyt proosamuotoisina Mevlanan kuuluisat sanat, jotka uupunut runoilija lausahti Damaskoksessa kuukausia kestäneen etsiskelyn jälkeen: ”Jos minä olen hän”, oli kaupungin mysteereihin kadonnut runoilija eräänä päivänä sanonut, ”niin miksi minä oikeastaan enää etsin?”"
Koin Mustan kirjan aika raskaaksi lukea. Yksi syy näkyy edellä olevasta lainauksesta. En tunne Turkin historiaa enkä islamilaista kulttuuria niin, että ymmärtäisin viittaukset, joita kirja on täynnä. Lopussa on pieni sanasto, joka kertoo esimerkiksi, kuka Mevlana oli. Kirjan vaikealukuisuus ei synny pelkästä kulttuurin vieraudesta. Monet tarinat tuntuvat hajoavan eri suuntiin, enkä käsittänyt niiden tarkoitusta. Ehkä ei tarvinnutkaan. Elämä on suuri mysteeri, jossa tarinat ovat ”ainokainen lohtumme”.

Minusta tuntuu, että kestää jonkin aikaa, ennen kuin ryhdyn lukemaan jotakin toista Pamukin kirjaa.

Seuraavassa on joitakin linkkejä blogikirjoituksiin Pamukin muista kirjoista: Valkoinen linna (Kirjavinkit), Uusi elämä (Kulttuuri kukoistaa), Nimeni on Punainen (Satun luetut), Lumi (Nulla dies sine legendo), Muita värejä (Lukemisen kartasto), Viattomuuden museo (Keltainen kirjasto), Hiljainen talo (Sinisen linnan kirjasto).

Orhan Pamuk: Musta kirja
Suomentanut Tuula Kojo
Tammen Keltainen kirjasto 1998, 612 s
Päällyksen suunnittelu: Eero Heikkinen
Turkinkielinen alkuteos Kara Kitap, 1990

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Rebecca Stott: Veden muisti


Veden muistissa kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja Lydia Brooke kirjoittaa rakastetulleen Cameron Brownille omaa selostustaan siitä, mitä tapahtui. Tapahtumat alkoivat, kun Cameron löysi äitinsä Elizabethin hukkuneena joesta. Elizabeth oli 1600-lukuun erikoistunut historioitsija. Hän kirjoitti kirjaa Isaac Newtonista ja alkemiasta. Tuon kaikkien aikojen suurimman tiedemiehen kiinnostusta alkemiaan on nykyisin vaikea käsittää.

Lydia suostuu Cameronin pyyntöön kirjoittaa Elizabethin kirja valmiiksi. Hän muuttaa Cambridgeen Elizabethin taloon voidakseen keskittyä työhön. Hänelle selviää, että Elizabeth on paneutunut Newtonin ympärillä tapahtuneisiin epäilyttäviin tapaturmaisiin kuolemiin – jopa keskustelemalla henkien kanssa. Samaan aikaan nyky-Cambridgessa aiheuttaa häiriötä väkivaltainen eläinten oikeuksia puolustava järjestö. Se puolestaan liittyy Cameroniin, joka on neurotieteilijä ja käyttää tutkimuksissaan eläinkokeita.

Kirjassa on viittauksia ajassa taaksepäin ja eteenpäin. Outoja tapahtumia, valoilmiöitä, näkyjä, aavistuksia. Stott laittaa Lydian kirjoittamaan katkelman, joka kuvaa hyvin myös Veden muistia:
”Palapeli on kaksiulotteinen. Tämä tarina sen sijaan koostui lukemattomista sirpaleista, kerroksittaisista, rosoreunaisista kertomuksen osasista; oli sinun tarinasi, minun tarinani, nykyhetki, mennyt aika, 1600-luku, 2000-luku ja kaikki ne sielut jotka näyttivät vaeltavan aikakausien rajoilla – tai vuotavan niiden läpi.”
Veden muisti on taitavasti kirjoitettu, mutta ei tämä kirja minua täysin vakuuttanut. En ole kovin innostunut englantilaisten meediojutuista. Veden muisti on tosin kirjoitettu niin, että skeptisemmin suhtautuvalle lukijalle on tarjolla vaihtoehtoisia selityksiä.

Kirjan ovat lukeneet mm. Morre, joka piti sitä aivan huonona, ja Raija, joka luki kirjan englanniksi ja piti sen kieltä kauniina.

Rebecca Stott: Veden muisti
Suomentaneet Emma Murros ja Turkka Hautala
Avain 2011, 446 s
Kansi: Timo Numminen
Englanninkielinen alkuteos Ghostwalk, 2007

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Åsa Larsson: Till offer åt Molok

Kuva: Bonnierförlagen

Till offer åt Molok on Åsa Larssonin viides kirja Rebecka Martinssonista. Rebecka työskentelee syyttäjänä Pohjois-Ruotsissa. Hän on palannut lapsuudenkotiinsa ja jättänyt menestyksekkään uran tukholmalaisessa asianajotoimistossa. Sarjan aikaisemmat osat lukeneet tietävät, että Rebecka pystyy koviin tekoihin, varsinkin jos täytyy varjella lapsia. Tässä kirjassa on pieni Marcus, joka on nähnyt jotakin, mikä ei ollut tarkoitus.

Kirjan alussa on jännittävä kuvaus karhusta, koirasta ja isännästä. Karhun jäljiltä löytyy kuollut mies. Tapaus on johdanto myöhempään juoneen. Vaatimattomasti elänyt Sol-Britt Uusitalo löydetään brutaalisti heinähangolla murhattuna. Sol-Brittin poika on kuollut muutama vuosi aikaisemmin auton tönäisemänä (ajajaa ei saatu kiinni) ja karhun tappama mies oli Sol-Brittin isä. Rebecka päättelee, että samaan perheeseen oli kerääntynyt liian monta väkivaltaista kuolemaa, jotta kyseessä voisi olla sattuma. Kaiken lisäksi Sol-Brittin isän äiti Elinakin oli murhattu.

Kirjassa on kaksi kertomusta, joilla on syy-yhteys. Seurataan nykyajan murhan tutkintaa sekä tapahtumia, jotka johtivat Elinan murhaan ensimmäisen maailmansodan aikaisessa Kiirunassa. Rautamalmin ympärille kasvava Kiiruna tuo kirjaan oman ulottuvuutensa.

Suomalaisen on helppo kokea Åsa Larssonin kuvaama miljöö omakseen. Kirjan tapahtuma-aika on lokakuu. On pimeää ja taivaalta sataa märkää räntää. Kun on vaikeaa, Rebecka lämmittää rantasaunan, jossa on tietysti puukiuas. On kirjassa nykydekkareiden kliseitäkin, kuten Rebeckan ja kollega von Postin ristiriidat. Von Post on niin mahdoton ihminen, että poliisit kutsuvat häntä nimellä Pesten. Poliisin puolelta tutkimuksia johtavan Anna-Maria Mellan mielipide käy ilmi seuraavasta keskustelusta.

- Den där åklagaren, sa kollegan från Umeå till Anna-Maria Mella i bilen på väg ut till flyget. Han var ingen skön typ.
- Hänen ej ole ko pistää takaisin ja nussia uuesti, svarade Anna-Maria sammanbitet.

Edellä olevan lauseen Larsson ruotsintaa vasta kiitossanoissaan.

Kirjan murhaaja oli tällä kertaa helppo arvata. Sekään ei haitannut. Till offer åt Molok on niin hyvä dekkari, että se piti lukea nopeasti. Ruotsiksi nopeasti – tarkoittaa, että luin kirjaa pääsiäispyhät.

Åsa Larsson: Till offer åt Molok
Albert Bonniers Förlag 2012, 388 s