tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kuukauden nobelisti Orhan Pamuk: Musta kirja


Päätin aloittaa sarjan nobelisteista, koska olen Nobel-palkittuja kirjailijoita harrastanut. En tee mitään tietopakettia, vaan kerron omasta suhteestani kirjailijaan jonkun juuri luetun teoksen kautta. Vaikka laitoin otsikoksi ’Kuukauden nobelisti’, niin tuskin kirjoitan sarjaa joka kuukausi. Minusta olisi myös mukava kuulla, mikä on muiden lukijoiden suhde käsittelemääni nobelistiin.

Luin Pamukin Istanbulin heti hänen palkitsemisensa jälkeen. Istanbul on haikean surumielinen kirja, jossa on paljon toistoa. Mustassa kirjassa on myös hieman haikeutta ja aika paljon toistoa, mutta muuten se on erilainen kirja kuin Istanbul. Kuvaan sitä sanalla runsas.

Juoni on lyhyesti kerrottu. Lakimies Galipin vaimo (ja serkku) Rüya lähtee tiehensä. Galip alkaa etsiä vihjeitä ja merkkejä, joiden perusteella hän löytäisi Rüyan. Rüyan velipuoli, kuuluisa kolumnisti Cêlal on myös tavoittamattomissa ja Galip etsii myös häntä. Aikaa kuluu viikko.

Tästä kirjasta juoni ei sano paljonkaan. Kirjassa joka toinen luku kertoo Galipista ja joka toinen luku on Cêlalin kolumni. Luvut kietoutuvat toisiinsa niin, että välillä tuntuu kuin Pamuk kommentoisi omaa tekstiään. Musta kirja on täynnä tarinoita, jopa sisäkkäisiä tarinoita. Galipin kohtaamat ihmiset kertovat hänelle tarinoita ja Cêlalin kolumneissa on tarinoita. Aiheita on valtavan paljon.

Toistuvat ajatukset ovat elämän mysteeri, kirjoituksen mysteeri, kaksoisolennot ja omana itsenään oleminen. 
"Cêlalin pitkä kolumni oli koristeltu muiden mystikoiden hienoilla klassisilla runonsäkeillä etsijän ja etsityn samastumisesta, mutta niiden perään runokäännöksiä inhoava Cêlal oli lisännyt proosamuotoisina Mevlanan kuuluisat sanat, jotka uupunut runoilija lausahti Damaskoksessa kuukausia kestäneen etsiskelyn jälkeen: ”Jos minä olen hän”, oli kaupungin mysteereihin kadonnut runoilija eräänä päivänä sanonut, ”niin miksi minä oikeastaan enää etsin?”"
Koin Mustan kirjan aika raskaaksi lukea. Yksi syy näkyy edellä olevasta lainauksesta. En tunne Turkin historiaa enkä islamilaista kulttuuria niin, että ymmärtäisin viittaukset, joita kirja on täynnä. Lopussa on pieni sanasto, joka kertoo esimerkiksi, kuka Mevlana oli. Kirjan vaikealukuisuus ei synny pelkästä kulttuurin vieraudesta. Monet tarinat tuntuvat hajoavan eri suuntiin, enkä käsittänyt niiden tarkoitusta. Ehkä ei tarvinnutkaan. Elämä on suuri mysteeri, jossa tarinat ovat ”ainokainen lohtumme”.

Minusta tuntuu, että kestää jonkin aikaa, ennen kuin ryhdyn lukemaan jotakin toista Pamukin kirjaa.

Seuraavassa on joitakin linkkejä blogikirjoituksiin Pamukin muista kirjoista: Valkoinen linna (Kirjavinkit), Uusi elämä (Kulttuuri kukoistaa), Nimeni on Punainen (Satun luetut), Lumi (Nulla dies sine legendo), Muita värejä (Lukemisen kartasto), Viattomuuden museo (Keltainen kirjasto), Hiljainen talo (Sinisen linnan kirjasto).

Orhan Pamuk: Musta kirja
Suomentanut Tuula Kojo
Tammen Keltainen kirjasto 1998, 612 s
Päällyksen suunnittelu: Eero Heikkinen
Turkinkielinen alkuteos Kara Kitap, 1990

12 kommenttia:

  1. Pamuk on kiinnostanut pitkään, mutta jotenkin pelkään tarttua hänen kirjoihinsa,sillä minulla on käsitys että ne ovat jollain tasolla vaikeita ja raskaslukuisia. Sinun tekstisi vielä vähän tuki tätä olettamustani. Kumpi sinusta oli parempi Istanbul vai Musta kirja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istanbul on ainakin helpompi lukea. Se kertoo nimensä mukaisesti Istanbulista Pamukin omien muistojen mukaan.

      Poista
  2. Pamuk on jäänyt myös minulta lukematta, vähän ne kirjojen paksuudet pelottavat...mutta tuollainen tarinoiden sekamelska taas kuulostaa ihan kiinnostavalta, ja oletan jopa tietäväni kuka Mevlana on (tunnetaan myös nimellä Maulana Rumi?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on runoilijat hallussa. Mevlana tunnetaan todella myös nimellä Maulana Rumi.

      Poista
  3. Pamukia en ole lukenut, mutta hyvä idea tämä nobelisti-nurkka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen hautonut tätä ideaa jo pitkään.

      Poista
  4. Tosi kiva idea tämä nobelistien esittely ja heistä kirjoittaminen. Tulen seuraamaan jatkossakin. Ja olisi hyvä itsekin lukea =)

    Pamukin juuri tämän teoksen ostin talven alesta, joten tulen sen joskus lukemaan. Aiemmin olen lukenut Viattomuuden museo -teosta, mutta en jaksanut sitä aivan loppuun. Jotenkin alkoi nyppiä se miehinen näkökulma naisiin siinä kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olet kiinnostunut nobelistisarjastani! Yritän kirjoittaa tätä aina silloin tällöin.

      Poista
  5. Kiva idea tosiaan! Pamukilta olen tuon linkittämäsi Nimeni on Punainen -kirjan lisäksi lukenut Valkoisen linnan. Suhteeni häneen on sellainen, että vaikka lukeminen on välillä tihkaissutkin niin jokin hänen tuotannossaan silti vetää sitkeästi puoleensa... Nyt on odottamassa juuri tuo Musta kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pamukin kirjoja on julkaistu suomeksi paljon, joten moni varmasti lukee niitä, kuten sinäkin.

      Poista
  6. Vielä sellainen, että blogissani on haaste sinulle!

    http://marinkirjablogi.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.