keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kuukauden nobelisti Hermann Hesse: Alppien poika

Hermann Hesse on yksi rakkaimmista kirjailijoistani. Olen lukenut lähes kaiken häneltä suomennetun. Jostain syystä Hessen varhaisteos – ja läpimurtoteos – Alppien poika (eli Peter Camenzind) oli jäänyt minulta lukematta.

Alppien poika kertoo Peter Camenzindista, joka syntyy pienessä alppikylässä, haluaa sieltä pois, ja pääseekin, mutta palaa lopulta kotikyläänsä. Tarinassa on joitakin aineksia Hessen omasta elämästä, mutta Peter Camenzindin kohtalo on aivan erilainen. Ja olihan Hesse vasta 27-vuotias kirjan ilmestyessä.

Peter Camenzind ei tunne halua ruumiilliseen työntekoon ja hän pääseekin opiskelemaan. Kirjallisuuden löydettyään hän haaveilee kirjailijan urasta.
”Siihen saakka ei minulla ollut ollut aavistustakaan ”kaunokirjallisuudesta”. Nyt sitten tuli Lenaun, Schillerin, Goethen ja Shakespearen vuoro, ja äkkiä oli tuo veretön varjo ”kirjallisuus” muuttunut minulle suureksi jumalaksi.”
Alppien poika ei ole parikymmentä vuotta myöhemmin ilmestyneiden Hessen suurteosten (Demian, Siddharta, Arosusi) veroinen.  Siinä on kuitenkin nähtävissä samoja aineksia kuin myöhemmässä tuotannossa. Peter Camenzind etsii itseään ja merkitystä elämälleen. Hän tuntee vetoa henkisyyteen, opiskelee kielitiedettä ja historiaa ja on erityisen kiinnostunut Franciscus Assisilaisesta (josta Hesse on julkaissut elämäkertaesseen). Toisaalta hän tuntee vahvaa ja jopa mystistä yhteyttä luontoon.
”Ruvetessani nyt rakastamaan luontoa persoonallisesti, kuulemaan sitä kuin toveria ja matkakumppania, joka puhuu vierasta kieltä, raskasmielisyyteni tosin ei parantunut, mutta jalostui ja puhdistui. Korvani ja silmäni teroittuivat, opin eroittamaan hienoa värinää ja vivahduksia, ja halusin kuulla yhä lähempää ja selvemmin koko elämän sydämenlyöntejä, niitä ehkä kerran ymmärtää ja kenties joskus saada lahjat, millä suoda niille runollinen ilmitulomuoto, että muutkin pääsisivät lähestymään ja ymmärtämään niitä sekä käymään ainoan todellisen virkistyksen, puhtauden ja lapsenmielen, lähteellä.”
Alppien pojassa on kaunista ystävyyden ylistystä. Ja onpa siinä yllättävä hukkumiskuolemakin, jollainen on eräässä Hessen pääteoksista. Myös Hessen rakkaus Italiaan ja sen kansaan näkyy jo tässä kirjassa.

Hermann Hesse syntyi pienessä Calwin kaupungissa Saksassa. Siellä on Hesse-museo, jossa olen käynyt. Kirjoitin aikanaan pienen jutun tuosta käynnistä. Tämän kirjoituksen alussa olevan kuvan olen ottanut Calwissa Hessen patsaasta.

Hermann Hesse: Alppien poika
WSOY 1947, 2. painos, 196 s (1. painos 1908 nimellä Peter Camenzind)
Suomentanut Eino Railo
Saksankielinen alkuteos Peter Camenzind 1904

5 kommenttia:

  1. Valaiseva bloggaus, tästä kirjasta minulla ei ollut käsitystä, mutta samoja teemoja on syvennetty Arosudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alppien poika on sitä osaa Hessen tuotantoa, jota ei tunneta nykyisin kovin hyvin. Taattua Hesseä kuitenkin.

      Poista
  2. Olen ajatellut lukea Hesseä 14 nobelistia haasteeseen. Mitä suosittelisit?

    Sinulle on postia blogissani: http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Minusta Hessen paras teos on Arosusi, mutta siitä kaikki eivät tunnu pitävän. Ehkä olisi parempi aloittaa jommastakummasta Hessen pienestä klassikosta eli Siddhartasta tai Demianista.

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkeistä, pieni klassikko kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.