lauantai 8. helmikuuta 2014

Hermann Hesse: Ystävykset

Ystävykset Hesse-museossa Calwissa
Ystävykset on kokoelma Hermann Hessen novelleja ja pitempiä kertomuksia. Suurin osa on Hessen varhaistuotantoa vuoden 1910 molemmin puolin, mutta joukossa on muutama myöhempikin kirjoitus. Kokoelman päättää Herra Claassen vuodelta 1936.

Ystävykset on kertomuksista pisin ja sen nimen valinta koko kirjalle on osuva, koska ystävyys on aiheena monessa novellissa. Hesse kirjoittaa miesten toveruudesta, jossa on omat lähenemisen ja etääntymisen kautensa. Samalla nämä ovat kasvukertomuksia. Nuoriin miehiin kohdistuu vanhempien odotuksia, joista pyristellään irti. Tulokset ovat joskus sopeutumista, joskus toisessa ääripäässä jopa rikollisuutta. Ja tietysti nuorukaiset etsivät elämälleen tarkoitusta ja päämäärää. Ystävyksissä vanhempi toveri sanoo päähenkilö Hansille:
”Päämäärä on rauha. Kenties olet vahva ja kylliksi taiteilija, niin että opit rakastamaan epätäydellisyyttäsi ja ammentamaan siitä elämää. Minä en sitä voi. Tai ehkä kerran vielä opit kokonaan uhraamaan ja antamaan pois itsesi, jolloin palaat minun tielleni, nimititpä sitä askeesiksi, Buddhaksi, Jeesukseksi, Tolstoiksi tai joksikin muuksi. Se tie on sinulle aina avoin.”
Otan esille vielä kaksi novellia. Hesse ei ole humoristi, mutta novellia Haihattelija lukiessani hymyilin monta kertaa, kun kirjailija kohdistaa ironiansa poikaan, joka kuvittelee syntyneensä runoilijaksi. Haihattelujen jälkeen poika päätyy isänsä kauppaliikkeeseen äidin tomerassa ohjauksessa. Lyhyt novelli Kääpiö poikkeaa muista, vaikka senkin aiheena on ystävyys. Tapahtumat on sijoitettu vanhaan Venetsiaan ja novelli voisi olla suoraan Decameronesta, yksi sen vakavista kertomuksista.

Novellit ovat hieman epätasaisia, eikä Hesseen tutustumista kannata aloittaa niistä. Tällaiselle Hessen ystävälle kuin minä, joka on lukenut lähes kaiken häneltä suomennetun, tämä kokoelma oli mukava lisä Hessen kirjailijakuvaan.

Hermann Hesse: Ystävykset
Kirjayhtymä 1982, 297 s
Suomentanut Kai Kaila
Päällys Hannu Väisänen
Saksankieliset kertomukset teoksessa Erzählungen I und II, Suhrkamp Verlag 1973

8 kommenttia:

  1. Ensimmäisessä lainauksessasi on minusta Hesselle tyypillistä "sanailua". Minusta rinnastus on varsin kummallinen. Jätän keskmimmäiset kaksi kommentoimatta, mutta miten Tolstoi ja askeesi liittyvät yhteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio. Ehkäpä tässä on kysymys siitä, miten kukin sanojen sisällöt ymmärtää.

      Poista
    2. Vai onko henkilöhahmossa siis haihattelijaa, eli vaihtaa hengellisyyden lajia?

      Poista
    3. Ei oikeastaan vaihda, vaan etsii.

      Poista
  2. "Hesse ei ole humoristi."

    Lievästi sanottuna. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Siksi tuosta mainitsinkin, koska huomasin hymyileväni ensimmäistä kertaa Hesseä lukiessani.

      Poista
  3. Kiitos Margit suosituksesta! Minä olen lukenut Arosuden ja Matkan aamun maahan joskus aikanaan, nämä novellit kuulostavat kiinnostavilta. Laitan korvan taakse, tulisi luettua välillä jotain muutakin kuin dystopiaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos sain sinut kiinnostumaan! Suosittelen myös Demiania ja Siddhartaa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.