lauantai 1. helmikuuta 2014

Kuukauden nobelisti Yasunari Kawabata: Lumen maa

Sain Lumen maan joululahjaksi, mutta tulin lukeneeksi sen vasta nyt, sopivasti samaan aikaan, kun Etelä-Suomeenkin satoi lunta.

Yasunari Kawabata sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon ensimmäisenä japanilaisena vuonna 1968. Japanilaisia nobelisteja on vain kaksi, Kawabatan lisäksi Kenzaburō Ōe vuodelta 1994.

Lumen maata voi sanoa rakkauskertomukseksi. Rikas tokiolainen Shimamura käy vuoriston Lumen maassa tapaamassa geisha Komakoa. Pelkäksi rakkauskertomukseksi kutsuminen olisi kuitenkin yksinkertaistamista. Ehkä Shimamura pyrkii Lumen maassa käydessään puhdistautumaan, samalla tavalla kuin hän lähettää vuoristoon valkaistavaksi keräilemänsä arvokkaat chijimivaatteet. Chijimi on hampusta kudottua kangasta, jota kudottiin ennen vuoristossa. Sitä emme saa tietää, mistä Shimamura puhdistautuisi.

Sekään ei ole varmaa, onko Shimamura rakastunut Komakoon. Heidän taustallaan liikkuu arvoituksellinen kaunis Yuko, johon Shimamura tuntee vetoa. Komakon ja Yukon suhteessa on vihaa, mutta myös rakkautta. Syy niihin jää avoimeksi. Välillä Shimamura katsoo molempia naisia heijastusten ja peilikuvien kautta.
”Vielä talosta lähdettyäänkin Shimamura oli tuntevinaan otsallaan tuon katseen polton. Se oli yhtä kylmä kuin se kaukainen valo, jonka kuvaamaton kauneus oli vavahduttanut hänen sydäntään, kun se edellisenä iltana vuorilta tullen oli osunut tytön [Yukon] kasvoihin ja hetkeksi valaissut hänen silmäänsä. Tuo näky palasi Shimamuran mieleen ja samalla myös lumen täyttämä peili, jossa leijuivat Komakon punaiset posket.”
Lumen maa on pieni ja siro, tiivis ja kaunis ja hyvin japanilainen. Sen luontokuvaukset ovat huikaisevia, jäisen kylmiä tai hehkuvan punaisia. Pinnan alla on paljon näkymätöntä samoin kuin ainoassa aiemmin lukemassani Kawabatan teoksessa Vuoren jylyssä. Lumen maa on niitä kirjoja, joita lukemisen jälkeen miettii vielä kauan.

Kirjan kansikuva on harvinaisen kaunis, mutta valitettavasti keltainen Nobel-leima häiritsee siinä pahasti.

Lumen maasta on kirjoitettu aika monessa blogissa, varmaan johtuen vuoden 2012 uusintapainoksesta. Muista Kawabatan suomennoksista löysin seuraavat blogitekstit:
Tuhat kurkea, Oota, mä luen tän eka loppuun
Kioto, Jokken kirjanurkka
Vuoren jyly, Kirja-aitta (samassa tekstissä myös arvio Lumen maasta)

Yasunari Kawabata: Lumen maa
Tammi, Keltainen kirjasto 2012, 161 s (ilmestynyt ensimmäisen kerran suomeksi 1958)
Englannin- ja saksankielisten käännösten pohjalta suomentanut Yrjö Kivimies
Päällys Markko Taina, päällyksen valokuva Tohoku Color Agency/Getty Images
Japaninkielinen alkuteos Yukiguni 1947

6 kommenttia:

  1. Tämä on varsin blogattu kirja, joten saatavuus on hyvä, pitäisi itsekin lukea, vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta. Harmi, että kirjaa ei ole käännetty suoraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mielenkiintoinen, suosittelen. Japanista käännetään vielä nykyisinkin välikielen kautta, jopa Murakamia. On kummallista, että meiltä ei löydy japanintaitoisia suomentajia.

      Poista
  2. Omassa hyllyssä tämäkin odottaa, mutta jostain syystä en ole kauheasti törmännyt kirjan blogiarvosteluihin, niin olen aristellut tarttua kirjaan, mutta sait Lumen maan kuulostamaan hyvältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumen maa kannattaa lukea! Jos tämä on jo sinulla hyllyssä, niin sitäkin suuremmalla syyllä.

      Poista
  3. Yasunari Kawabata on kyllä mielenkiintoinen kirjailija, täytyisi itsekin lukea häntä enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, minäkin muistin tätä kirjaa lukiessani, miten aikanaan pidin Vuoren jylystä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.