torstai 6. maaliskuuta 2014

Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen

Meksikolainen kirja Pöytään ja vuoteeseen oli ilmestyessään vuonna 1989 jonkinlainen tapaus. Se on käännetty yli 30 kielelle ja sen pohjalta on tehty elokuva. Elokuvan olen nähnyt vuosia sitten.

Pöytään ja vuoteeseen on rakkauskertomus. Tita on tilanomistajaperheen nuorin tytär. Suvulla on kummallinen perinne: nuorin tytär ei saa mennä naimisiin, vaan hänen on hoidettava äitiään tämän kuolemaan saakka. Kun hyvin nuoret Tita ja Pedro rakastuvat, Titan äiti Mamá Elena ei hyväksy heidän avioliittohaaveitaan, vaan tarjoaa Pedrolle vaimoksi toista tytärtään Rosauraa. Pedro suostuu. Sanojensa mukaan saadakseen olla lähellä Titaa.

Kirjan suomenkielinen nimi tulee Titan suorastaan maagisista kokkaustaidoista. Jokaisessa luvussa on ruokaohje ja luvut on nimetty ruokien mukaan. Suurinta osaa ruuista olisi vaikea tehdä Suomessa, niin eksoottisia raaka-aineita niissä on. Ruuat liittyvät tietysti kirjan juoneen.

Pöytään ja vuoteeseen on tyyliltään latinalaisamerikkalaista maagista realismia. Kuolleet ilmestyvät luonteensa mukaisesti joko auttamaan tai määräilemään eläviä, Titan ruuat aiheuttavat yllättäviä seurauksia hänen mielentilansa mukaan ja kaikenlaista selittämätöntä tapahtuu. Kokonaisvaikutelma kirjasta on kuitenkin viihteellinen. Siinä on jopa romanttiset lukemistot mieleen tuovia lauseita tyyliin: ”He tuijottivat rakkauden hurmiossa toisiaan, kunnes Pedro laski katseensa ja naulitsi silmänsä Titan rintoihin.”

Minua häiritsi kirjan outo alkuasetelma, mutta vielä enemmän häiritsi Pedro. Suuren rakkaustarinan toiseksi osapuoleksi mies oli varsinainen vätys. Kirjassa hän jäikin sivuhenkilöksi vahvoihin naisiin verrattuna. Titan ja Mamá Elenan lisäksi kirjan naisia ovat Titan käytännössä kasvattanut keittäjätär Nacha ja perheen kolmas tytär Gertrudis, joka valitsee rohkeasti oman tiensä.

Tulitikuilla on tärkeä osa juonessa. Titaa jonkin aikaa hoitava tohtori Brown uskoo intiaani-isoäitinsä teoriaan, jonka myös Tita tuntee omakseen. Seuraavassa siitä pieni pätkä:
”Isoäidilläni oli eräs hyvin mielenkiintoinen teoria: hän sanoi että vaikka meillä kaikilla on syntymästämme saakka tulitikkurasia sisällämme, me emme pysty sytyttämään tikkuja itse; me tarvitsemme avuksemme niin kuin kokeessa happea ja kynttilää. Tässä tapauksessa happena toimii vain esimerkiksi rakastamamme ihmisen hengitys; kynttilänä voi olla mikä tahansa kiihoke, musiikki, hyväily, sana tai ääni joka saa aikaan räjähdyksen ja sytyttää siten yhden tikuista.”
Tästä kirjasta löytyy innostuneempia arvioita kuin tämä minun, esimerkiksi blogista Tarinauttisen hämärän hetket.

Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen
WSOY 2000, 4. painos, 215 s
Suomentanut Sanna Pernu
Päällyksen kuva Cathleen Toelke, päällyksen suunnittelu Kristina Segercrantz
Espanjankielinen alkuteos Como agua para chocolate 1989

6 kommenttia:

  1. Minä luin tämän ihan hiljattain minilukumaratonillani ja oli kyllä aika erikoinen lukukokemus. En kauheasti innostunut, mutta tykkäsin siitä, miten jokainen luku alkoi reseptillä. Se oli hauska ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisinhän on enemmänkin kirjoja, joissa on reseptejä tekstissä. Pöytään ja vuoteeseen saattaa olla ensimmäisiä sellaisia.

      Poista
  2. Tästä on tehty paras elokuva, jonka olen ikinä nähnyt eli Suklaata ihollani, Como aqua para chocolate♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nähnyt elokuvan. Olen nähnyt aika monta parempaakin, mutta kiva, että sinä pidit!

      Poista
  3. Luin tämän jokunen vuosi sitten Barcelonassa ja ihastuin kirjaan aika lailla. Varmasti lukupaikallakin oli merkitystä, kun taustalla kuului koko ajan espanjankielistä puheensorinaa, mutta uskon että olisin pitänyt kirjasta yhtä paljon, vaikka olisin lukenut sen kotonani. Maagisessa realismissa vain on sitä jotakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin sinun postauksesi jo aiemmin. Minäkin pidän yleensä maagisesta realismista, mutta tämä oli ehkä minulle liian romanttisesti painottunut.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.