tiistai 20. toukokuuta 2014

Arturo Pérez-Reverte: Taistelumaalari

”Maalausta oli mahdoton irrottaa näpelöidystä kirjasta, jonka yhdellä sivulla – se ei ollut mitenkään voinut jäädä sattumalta siltä kohden auki – oli Faulquesin uran alkuvaiheessa otettu mustavalkoinen kuva Pochentongin markkinoilta, Phnom Penhistä, punakhmerien sinkoaman ammuksen jälkeen: siinä haavoittunut lapsi istui maassa vielä räjähdyksen sokaisemana ja katseli äitiään joka lojui ruudussa lävistäjän suuntaisesti selällään, päässään kranaatinsirpaleen avaama haava, josta veri maalasi maahan pitkiä, mutkikkaita noroja.”
Taistelumaalari on entinen sotavalokuvaaja Faulques, joka on jättänyt pitkän ja menestyksekkään valokuvausuransa ja maalaa nyt suurta taistelumaalausta 1700-luvulta olevan pyöreän tornin sisäpinnalle. Kirjan toinen henkilöhahmo on kroaatti Ivo Marković, josta Faulques on ottanut maailman lehdissä julkaistun kuuluisan kuvan Jugoslavian hajoamissotien aikaan ja joka on etsinyt Faulquesin käsiinsä vuosien jälkeen. Kolmaskin henkilö on, mutta vain Faulquesin muistoissa. Hänen entinen rakastettunsa, myös valokuvaaja, jota Faulques ei voi unohtaa. Paradoksaalisesti naisen nimi on Olvido (= unohdus).

Iso osa kirjasta on Faulquesin ja Markovićin keskustelua. Markovićin kautta pohditaan sitä, voiko kukaan jäädä ulkopuoliseksi. Hänen koko elämänsä muuttui Faulquesin ottaman kuvan seurauksena. Onko kuvaaja siis vastuussa, vaikka onkin vain tarkkailija, eikä osallistuja?

Faulques on jättänyt valokuvauksen, koska hän on tullut siihen tulokseen, että vain maalaamalla tavoittaa totuuden. Hänen maalaustaan voitaisiin kutsua nimellä ”Kauhu” tai ”Pahuus”. Siinä on alkuun kirjoittamani katkelman tyyppisiä kohtauksia, julmuuksia, joita Faulques on aiemmin valokuvannut. Maalarin muistelemat raakuudet on etäännytetty, ne nähdään hänen silmiensä tai kameran linssin läpi. Muuten ne voisivat olla (ja ehkä ovat näinkin) lukijalle liikaa.

Taistelumaalari on niitä kirjoja, josta ei voi sanoa, pitääkö siitä vai ei. Ennemminkin on kysyttävä, haluaako sen lukea vai ei. Niin julma kuva siinä on ihmisestä.

Arturo Pérez-Reverte: Taistelumaalari
Like 2007, 313 s
Suomentanut Satu Ekman
Kansi: Eliza Karmasalo
Espanjankielinen alkuteos El Pintor de batallas 2006

2 kommenttia:

  1. Tämä on minulla juuri kesken, ja vaikka en ole vielä aivan puolivälissääkään, uskallan jo sanoa pitäväni kirjasta. Toki esille on tullut julmuuksia, mutta taitavasti Perez-Reverte kirjoittaa. Miinusta tämä Taistelumaalari on paljon parempi kuin uusin suomennos Kohtalon tango.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taistelumaalari on kieltämättä hyvä kirja, mutta en osaa sijoittaa sitä asteikolle pidän - en pidä. Olen lukenut Pérez-Reverteltä Miekkamestarin, josta pidin, Kapteeni Alatristen, joka menetteli ja Flaamilaisen taulun, josta en pitänyt lainkaan. En siis tiedä, mikä minua odottaa, kun luen hänen kirjojaan.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.