torstai 26. kesäkuuta 2014

Markus Zusak: Kirjavaras

Äiti joutuu antamaan yhdeksänvuotiaan Lieselin kasvattitytöksi Hans ja Rosa Hubermannille. Vuosi on 1939 ja ollaan Saksassa lähellä Müncheniä. Alussa Liesel ei osaa edes lukea, mutta hän on siitä huolimatta kiinnostunut kirjoista. Muutaman vuoden kuluttua, kirjan lopussa, hän lukee pommisuojassa ääneen muille.

Tämän kirjan parasta antia ovat sympaattiset henkilöhahmot. Kirjavaras Liesel itse, hänen paras ystävänsä Rudy (Jesse Owensia ihaileva poika, joka yritetään viedä natsien eliittikouluun), piilotteleva juutalainen Max ja pormestarin vaimo, joka ymmärtää varasta. Ja ennen kaikkea kasvattivanhemmat, mama Rosa ja papa Hans. Mama on paha suustaan, mutta rakastava. Maalari ja haitarinsoittaja papa on ymmärtäväinen ja tietää alusta alkaen, miten Lieseliä pitää kohdella. Hans Hubermann on ”parasta lajia”. Hän on kunniantuntoinen ihminen, joka asettaa jopa oman henkensä vaaraan yhteiskunnassa, jota ei voi enää hyväksyä.

Kirjavaras on ollut maailmalla kovin menestynyt romaani. Toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia ei pitäisi koskaan unohtaa ja vaikka Kirjavaras on aika romantisoitu, niin ehkä se on tavoittanut ihmisiä, jotka eivät muuten olisi joutuneet ajattelemaan natseja ja juutalaisvainoja.

Kirjassa on tyylikeino, jonka koin välillä rasittavaksi. Vähän väliä viitataan tuleviin tapahtumiin vilauttamalla jotakin asiaa ja sanomalla, että tähän palataan myöhemmin. Kertoja tietää hyvin, että tapa voi ärsyttää, kun hän sanoo kirjan puolivälin paikkeilla:
”Tietenkin olen epäkohtelias. Pilaan lopun, en ainoastaan koko kirjalta vaan myös tältä nimenomaiselta jaksolta. Olen paljastanut sinulle kaksi tapahtumaa etukäteen, koska en erityisesti välitä pitää jännitystä yllä salamyhkäisyydellä. Salamyhkäisyys on minusta ikävää. Väsyttävää. Tiedän mitä aikanaan tapahtuu, ja niin tiedät sinäkin.”
Mitä kullekin kirjan henkilölle aikanaan tapahtuu on siis hyvin tiedossa. Kuolema on Kirjavarkaassa paljon läsnä, monellakin tavalla.

Markus Zusak: Kirjavaras
Otava, Seven-pokkari 2014, 556 s. (ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 2008)
Suomentanut Pirkko Biström
Englanninkielinen alkuteos The Book Thief 2005

4 kommenttia:

  1. Hahmot olivat minustakin ehdottomasti kirjan parasta antia. Rudy oli minulle se sympaattisin hahmo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rudy oli todella hyvä ystävä Lieselille.

      Poista
  2. Hans Hubermann jäi kirjasta mieleen, ja muistaakseni loppu kuitenkin vähän yllätti. En kuitenkaan mitenkään ihastunut kirjaan, vaan se melkein ärsytti, lähinnä ehkä juuri romanttisuutensa ja alleviivaamisen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tähän ihastunut sillä tavoiin kuin moni muu. Mutta on tällä kirjalla hyvätkin puolensa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.