torstai 24. heinäkuuta 2014

Antonio Skármeta: El cartero de Neruda

El cartero de Neruda (Nerudan postinkantaja) on Suomessa ehkä tunnetumpi elokuvana kuin kirjana. Elokuva on tehty vuonna 1994 ja kirja ilmestyi suomeksi 1996, vaikka on alun perin julkaistu jo 1985.

Seitsemäntoistavuotias chileläinen kalastajan poika Mario ei halua kalastajaksi. Hän tarttuu tilaisuuteen, kun paikalliseen postiin palkataan uusi postinkantaja. Hänen ainoana tehtävänään on kuljettaa posti suuresti ihailemalleen Pablo Nerudalle, joka asuu vaimonsa Matilden kanssa meren rannalla Isla Negrassa. Neruda pysyttelee aluksi viileänä, mutta lopulta hänestä ja Mariosta tulee ystävät.

Pian työt aloitettuaan Mario rakastuu palavasti kauniiseen Beatrizeen, joka on kylän ainoan kapakan omistajan tytär. Mario saa Nerudalta apua Beatrizen valloittamiseen. Runoilija opettaa, mitä tarkoittaa metafora ja runollisilla metaforilla Mario voittaa Beatrizen. Tosin hän käyttää Nerudan runoja, vaikka yrittää myöhemmin kirjoittaa myös itse.

Minä pidin tästä kirjasta. Parasta siinä oli Marion ja Beatrizen rakkaustarinan ja Chilen 1970-luvun tapahtumien eteneminen samassa tahdissa. Rakastavaisten huippuhetket osuvat Allenden voittoon presidentinvaaleissa ja Nerudan palkitsemiseen Nobelilla. Miten lopussa käy, voi aavistaa historian perusteella. El cartero de Neruda on Skármetan kunnianosoitus Nerudalle.

Kirjassa on herkullisia sivuhenkilöitä kuten postin esimies ja vannoutunut sosialisti Cosme, ja varsinkin Marion anoppi, joka esittelee itsensä ’Rosa, Gonzálezin leski’ ja jolla on loppumaton varasto osuvia sananlaskuja. Muutenkin kirjassa on humoristinen tunnelma, joka kuitenkin vakavoituu lopussa.

Kirjaan perustuva elokuva on siirretty tapahtumaan Italiassa. Tapahtumapaikan vaihto poistaa yhteyden Chileen. Italiassa elokuvan loppu ei voi olla samanlainen kuin kirjassa. Nerudan osuus on pienempi ja kirjaa kannatteleva yhteys historiallisiin tapahtumiin on kadotettu. Jos kirjan lukija on nähnyt elokuvan, se kannattaa lukiessa unohtaa.

Antonio Skármeta: El cartero de Neruda
Debols!llo 2014, 140 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1985

4 kommenttia:

  1. Minä en oikein tälle kirjalle lämmennyt. En ole nähnyt elokuvaa, joten luin kirjaa aivan ilman ennakkotietoja juonesta. Olihan tässä lämmin tunnelma, ja kaunis rakkaustarina, mutta jotenkin se jäi minulla sitten siihen. Ehkä odotin tältä liikaa jostain syystä, kun tuntui, että lukukokemus jäi odotuksiin nähden aika vaisuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kävi juuri toisinpäin eli kirja oli parempi kuin odotin. Lukukokemukset eivät ole aina samanlaisia!

      Poista
  2. Olen lukenut aiemmin yhden Skármetan romaanin, joka oli mielestäni varsin hyvä muttei jäänyt erityisemmin mieleen. Tämä puolestaan kiinnostaa, ihailen Nerudan runoja. Elokuvaa en ole myöskään nähnyt, joten sekään ei olisi lukukokemusta häiritsemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteys Nerudaan ja Chilen lähihistoriaan on tässä parasta!

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.