maanantai 1. syyskuuta 2014

Kuukauden nobelisti Sigrid Undset: Ida Elisabet

Olen lukenut Ida Elisabetin kerran aikaisemmin, vuosia sitten. Ida Elisabet on niitä harvinaisia kirjoja, joista on jäänyt jo yhdellä lukemisella todella voimakkaita muistijälkiä. Muistin tapahtumat pääpiirteittäin, mutta sen lisäksi useita kohtia tarkasti. Esimerkiksi seuraava oli jäänyt mieleeni. Ida Elisabetin ystävä ja tukija tohtori Sommervold ja sivuhenkilö, nuori nainen nimeltä Ciss keskustelevat elämänfilosofiastaan, uskonnosta ja lapsista, ja kysyvät Ida Elisabetin mielipidettä. Hän, joka on juuri synnyttänyt kolmannen lapsensa kuolleena ja menettänyt vanhimman lapsensa tapaturmassa, vastaa: 
”Lapset, sanoit sinä äsken, tohtori Sommervold. Niin, ajatteles, minunkin on niin vaikeata tottua siihen – etten enää saa puhua lapsistani monikossa. Tänä kesänä ajattelin monta kertaa: kolme lasta, Jumala tietäköön, kuinka voin vastata kolmesta lapsesta. Siihenhän tuli neuvo. Luuletteko, että se oli minun avukseni, Ciss, vai oliko se rangaistus?”
Ida Elisabet on mennyt naimisiin kelvottoman miehen kanssa. Fritiof ei ole paha mies. Hän ei juo, ei ole väkivaltainen ja rakastaa lapsiaan, mutta hän ei kasva itse koskaan aikuiseksi. Hän on saamaton haihattelija, joka ei pysty pitämään yhtään työpaikkaa. Ida Elisabet joutuu elättämään miehen ja lapset. Fritiofin mukana hän saa taakakseen myös tämän sukulaisia, jotka ovat samanlaisia: vastuuttomia ja huolettomia. Ida Elisabet tuntee miehensä perhettä kohtaan vastenmielisyyttä, mutta samalla myös sääliä.

Ida Elisabet on vahva yritteliäs nainen. Kun hän saa päätetyksi, että jättää Fritiofin, hän vapautuu ja pystyy hallitsemaan omaa elämäänsä. Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää onnea. Ida Elisabet joutuu vielä tekemään yhden kipeän ratkaisun. Lukija ei ehkä haluaisi kirjan päättyvän niin kuin se päättyy, mutta tälle tarinalle päätös on ainoa oikea.

Kirja on ilmestynyt vuonna 1932. Monet sen asetelmat ovat aivan nykyaikaisia. Avioero, vastuu lasten kasvattamisesta, mahdollisen uusperheen ongelmat. Kirjoittamisajankohdasta johtunee ajatus, että kun nainen menee naimisiin, niin normaalia on, että hän jättää työnsä ja mies elättää perheen. Tuossa suhteessa maailma on onneksi muuttunut.

Sigrid Undset sai Nobelin palkinnon vuonna 1928. Hän oli tuottelias kirjailija ja useita hänen teoksiaan on suomennettu. Linnea on lukenut Ida Elisabetin. Muista kirjoista löysin vain seuraavat arviot:

Kristiina Lauritsantytär, Jokken kirjanurkka
Lannistumaton sydän, Kirja-aitta

Sigrid Undset: Ida Elisabet
WSOY 1977, 3. painos, 439 s. (1. painos 1933)
Suomentanut Anna-Maria Tallgren
Norjankielinen alkuteos Ida Elisabet 1932

14 kommenttia:

  1. Arviosi kirjasta oli mukavan neutraali. Muistaakseni en juuri pitänyt kun kirjailijaan tutustuin hiljattain, mutta luulen että luen muutaman muunkin hänen kirjansa. Kyseinenkin kirja toki hyllystä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin sinun kirjoituksesi Lannistumattomasta sydämestä ja huomasin, että et ollut pitänyt siitä. Minun arviostani tuli ehkä liiankin neutraali, sillä pidän tästä kirjasta.

      Poista
  2. Tämä näyttää olevan tätä 1970-luvun mainiota Nobel-sarjaa.

    "Kirjoittamisajankohdasta johtunee ajatus, että kun nainen menee naimisiin, niin normaalia on, että hän jättää työnsä ja mies elättää perheen. Tuossa suhteessa maailma on onneksi muuttunut. " Tästä olen täsmälleen samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on muuten ajatuksiltaan niin moderni, että tuo ihan hyppäsi silmille.

      Poista
  3. Mielenkiintoista. Olen lukenut tänä vuonna Mullerin, Lessingin, Munron, Morrisonin, Lagerlöfin ja Gordimerin kirjoja, kaikki naisnobelisteja. Heitä on vain 13, huutava vääryys. Siispä olen iloinen kun kerroit Undsetin kirjasta :) Olen nimittäin aikonut lukea kaikkien naisnobelistien teoksia. Tiedän, osa on runoilijoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Undsetilta suosittelen juuri Ida Elisabetia. Olen lukenut häneltä myös Kevään, mutta se ei ollut yhtä sykähdyttävä.

      Poista
  4. Hienoa ja ilahduttavaa, että nostat esiin Undsetin.

    Undsetiä suomennettiin aikanaan ahkerasti. Minullakin on hyllyn taaimmaisessa rivissä kuusi kokoelmateosta. Sain ne muistaakseni kaupan päälle divarista vuosia sitten, kun niistä ei kukaan ollut kiinnostunut. Ei vaan ole tullut luettua. Kristiina Lauritsantyttären olen nähnyt elokuvana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Undsetia ei tosiaan taideta enää lukea. Kannattaisi kyllä, ainakin tämä Ida Elisabet.

      Poista
  5. Tästä kiinnostuin heti. Kiitos mainiosta arviosta!

    VastaaPoista
  6. Undset on tosiaan vähän epämuodikas, divarien perähyllyjen löytöjä...
    En ole lukenut mitään häneltä, mutta Kristiina Lauritsantytärtä on suositellut useampikin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole lukenut Kristiina Lauritsantytärtä, mutta esimerkiksi Jokke kehui sitä blogikirjoituksessaan.

      Poista
  7. Minäkin olen lukenut Undsetia, pidin paljon Kristiina Lauritsantyttärestä ja sitten yhdestä lapsikuvauksesta, jonka nimeä en nyt muista. MInulla on myös Undsetin Lannistumaton sydän odottamassa lukuvuoroaan. Tässä taannoin luin yhtä sotakohtaloita käsittelevää kirjaa, jossa kerrottiin että Undset olisi sota-aikaan haettu Norjasta Suomeen muiden haettujen suomalaisten mukana. Se oli minusta erikoinen yksityiskohta, kun eihän hän ollut suomalainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Undsetilta Ida Elisabetin lisäksi vain Kevään, joka jäi etäiseksi. Kristiina Lauritsantytär kiinnostaisi, kiva tietää, että pidit siitä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.