torstai 1. tammikuuta 2015

Kuukauden nobelisti Patrick Modiano: Villa Triste

Patrick Modiano oli luonnollinen valinta kuukauden nobelistiksi, koska en ollut lukenut hänen kirjojaan ja nyt niitä on saatavilla uusintapainosten vuoksi. Olen tarkoituksella vältellyt arvioita hänen kirjoistaan voidakseni muodostaa oman mielipiteeni ilman vaikutteita. Jonkinlainen etukäteiskäsitys on kuitenkin päässyt syntymään.

Villa Triste osoittautui rakkauskertomukseksi. Minäkertoja kiertelee kaupungissa, jossa rakastui kaksitoista vuotta sitten hyvin nuorena. Nyt on talvi ja rantakaupunki on hiljainen. Silloin oli kesä ja kaupunki oli täynnä juhlivia lomailijoita.

Nuori kertoja oli paossa komennusta Algerian sotaan. Sitä emme saa tietää, mitä hän nyt pakenee. Vaikutelmaksi kuitenkin jää, että hän on aina halunnut olla ei ehkä suorastaan ulkopuolinen, mutta poissa vaikeuksista.
”En olisi halunnut koskaan pois tästä huvilasta. En koskaan lähteä tästä huoneesta. Maata vain sohvalla tai lattialla niin kuin me yhä useammin teimme. Olin hämmästynyt huomatessani Yvonnessa sellaisen taipumuksen välinpitämättömyyteen. Minä taas tunsin kammoa liikettä kohtaan, pelkoa kaikkea sitä kohtaan mikä liikkuu, tapahtuu ja muuttuu, se oli halua lopettaa kulkeminen lentohiekassa ja asettua johonkin paikkaan.”
Villa Triste on hyvin nopealukuinen pieni kirja, joka on monessa kohdassa tunnelmaltaan haikea. Minusta tuntuu, että pitää lukea joku toinenkin Modianon teos, jotta voin muodostaa hänestä käsityksen kirjailijana. Tällä teoksella hän ei noussut suurimpien nobelistisuosikkieni joukkoon.

Modianon kirjoista on ilmestynyt joitakin blogiarvioita hänen palkitsemisensa jälkeen, mm. seuraavat:
Kadonnut kortteli, Ullan Luetut kirjat, Lumiomena

Patrick Modiano: Villa Triste
Suomentanut Jorma Kapari 1977
WSOY, 189 s.
Päällys Martti Ruokonen
Ranskankielinen alkuteos Villa Triste 1975
Kustantajalta saatu arvostelukappale

8 kommenttia:

  1. Nyt löysinkin kirjoituksesi, josta mainitsit blogini kommenteissa. Ainakin tuo aikaisemman elämän muisteleminen on samaa Villa Tristessä kuin Kehäbulevardeissa, kaupungissa kiertely, minäkertojuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luettuani nyt muiden arvioita Modianon kirjoista tiedän, että samoja elementtejä esiintyy niissä kaikissa.

      Poista
  2. Modiano polttelee täälläkin, mutta en ole vielä tehnyt mitään asian eteen. Luin nyt bloggauksesi vähän huolimattomasti säästelläkseni neitseellistä Modianon vastaanottoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyessä kirjoituksessani ei toivottavasti ole mitään, mikä pilaisi ensimmäisen Modianon lukemisen.

      Poista
  3. Tässä on monia Modianolle tyypillisiä karikatyyreja, kukaan paitsi Yvonnen setä ei tee rehellistä työtä, eli kaikki ovat joko tyhjäntoimittajia tai rikollisia, päähenkilökään ei ole mitenkään rehellinen. Tässä Meinthe on kaikkein kiinnostavin henkilö ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika 'leijailevaa' porukkaa tosiaan. Kuten kirjoituksessani jo sanon, pitäisi lukea toinenkin Modiano.

      Poista
  4. Joku näistä modianoista pitänee pian lukea. Melko neutraalikin arviosi rohkaisee tarttumaan tähän kirjaan. Lyhytkin kirja vaikuttaa olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyt ja helppolukuinen, kyllä. Arviosta tuli noin neutraali, kun en oikein tiennyt, mitä sanoisin.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.