sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kuukauden nobelisti Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani

Minun kansani, minun rakkaani on orjuudesta vapauteen paenneen Sethen tarina 1800-luvulta. Sethen ohella muita vahvoja naisia ovat hänen anoppinsa Baby Suggs ja tyttärensä Denver. Ja sitten on mystinen Rakkain (Beloved), joka on Sethen vuosia sitten kuollut, mutta nyt palannut tytär, tai huijari, tai kuvitelmaa, miten kukin haluaa uskoa.

Tapahtumat eivät etene kronologisesti, vaan niitä avataan pikku hiljaa: Sethen pakomatka, mikä sai hänet pakenemaan, mitä tapahtui tilan muille orjille, ja lopulta se tärkein, miten Rakkain kuoli.

Orjia pidettiin lähes eläiminä. Oli joitakin melkein inhimillisiä valkoisia, kuten Sethen ensimmäinen isäntä, mutta heidänkin orjiltaan puuttui vapaus. Sethe oli valmis äärimmäisiin tekoihin pelastaakseen lapsensa.
”Että kuka tahansa valkoinen voi ottaa ihmisen koko olemuksen mihin tahansa tarkoitukseen mikä vain mieleen juolahti. Ei vain teettääkseen työtä, tappaakseen tai silpoakseen, vaan tahratakseen. Voi tahrata ihmisen niin pahoin ettei tämä enää jaksanut pitää itsestään. Tahrata ihmisen niin pahoin että tämä unohti kuka oli eikä pystynyt enää saamaan sitä mieleensä. Ja vaikka hän, Sethe, ja moni muu oli kokenut sen ja päässyt sen yli, hän ei ikinä voisi antaa sellaista tapahtua omilleen.”
Minun kansani, minun rakkaani on hieno ja lukijaa syvältä koskettava kirja. Orjuuden ajoista ei loppujen lopuksi ole kovin kauan ja seuraukset näkyvät monella tavalla vieläkin.

Toni Morrison on niitä kirjallisuuden nobelisteja, joka oli suosittu jo ennen palkitsemistaan vuonna 1993. Hänen kirjojaan oli suomennettukin monta ja suomentamista on jatkettu. Olin lukenut aiemmin vain Jazzin, jonka tyyli ei oikein sopinut minulle, ja Morrisonin lukeminen jäi siihen. Minun kansani, minun rakkaani muuttaa nyt suhtautumistani.

Näin suositun kirjailijan teoksista löytyy paljon blogikirjoituksia, seuraavassa on joitakin linkkejä.

Sinisimmät silmät, P.S. Rakastan kirjoja
Solomonin laulu, Jokken kirjanurkka
Tervanukke, Kirjanainen
Armolahja, Tarinoiden taikaa

Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani
Suomentanut Kaarina Ripatti
Tammen Keltainen kirjasto 1988, 330 s.
Päällys Petteri Antikainen
Englanninkielinen alkuteos Beloved 1987

8 kommenttia:

  1. Jazz on tosiaan outo teos (eikä käsittele Jazzia), Morrison sen sijaan on minusta hieno kirjailjja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jazz ei aivan ilmeisesti ole sopiva kirja aloittaa Morrisoniin tutustuminen.

      Poista
  2. Ostin tämän viime vuonna alennusmyynnistä ja se odotelee hyllyssä sopivaa hetkeä. Mukava kuulla, että tämä oli hieno ja koskettava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno, koskettava, mutta myös julma. Tämä varoitukseksi.

      Poista
  3. Hienoa, että kirjoitit Morrisonista. Heti kun ajattelen häntä, palautuu mieleen nuo voimakkaat kuvaukset orjuuden vaikutuksesta. Hän ei ole helppo kirjailja, vaikka fanitankin, esimerkiksi tuo linkittämäsi (kiitos!) Tervanukke ei oikein avautunut ainakaan minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun luin arvioita Morrisonin kirjoista, huomasin, että jotkut niistä tuntuvat olevan hieman vaikeasti lähestyttäviä.

      Poista
  4. Tämä on kyllä yksi vaikuttavimmista lukuelämyksistä ikinä. Toni Morrison on teknisesti ihan mielettömän etevä kirjailija, mutta samalla hänen teoksissaan on jotakin mystistä. Puhumattakaan siitä, että niissä käsitellään usein Yhdysvaltojen kipupistettä, orjuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kansani, minun rakkaani on todella ravisuttava kirja!

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.