lauantai 11. huhtikuuta 2015

Torgny Lindgren: Kimalaisen mettä

Ruotsalainen Torgny Lindgren on niitä kirjailijoita, joiden tuotantoon olen aikonut tutustua, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt lopulta, Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteen innoittamana, lainasin Lindgrenin romaanin Kimalaisen mettä, josta hän sai aikanaan August-palkinnon.

Mutta, mutta… Tähän kirjaan en oikein päässyt sisälle. Se oli aika outo ja osin jopa vastenmielinen. Kirjassa on kolme henkilöä, kuolemaisillaan olevat veljekset Hadar ja Olof sekä nimetön ”hän”, pyhimyksistä kirjoittava nainen, joka juuttuu pitämänsä esitelmän jälkeen Hadarin taloon. Hadarilla on syöpä ja Olofilla huono sydän. Veljekset vihaavat toisiaan, eivät ole puheväleissä ja odottavat kumpikin toisen kuolemaa taloissaan, jotka ovat näköetäisyydellä. Kirjailija päätyy huolehtimaan heistä molemmista ja veljekset kertovat hänelle pikku hiljaa elämäntarinaansa. He muistavat kaikki tapahtumat eri tavalla. Muutenkin he ovat toisilleen vastakkaisia, Hadar pitää suolaisesta ja Olof elää makealla.

Kirjailijalla on tekeillä teos pyhimyksestä nimeltä Kristoforos. Veljeksiä hoivatessaan hän käyttäytyy itse samalla tavalla kuin Kristoforos on legendojen mukaan käyttäytynyt. Hoitaminen on aika inhottavaa puuhaa kaikkine hajuineen ja ruumiinnesteineen.

Kirja on lyhyt ja tiivis, mutta minulle jäi epäselväksi, mitä tällä halutaan sanoa. ”Ihminen on, mitä esittää”? Elämä on ”absurdin yksinkertaista ja tarkoituksetonta”?

Muut ovat ymmärtäneet tämän kirjan minua paremmin. Sara piti sitä mestariteoksena ja Minna lumoutui.

Torgny Lindgren: Kimalaisen mettä
Suomentanut Rauno Ekholm
Tammen Keltainen kirjasto 1996, 161 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Hummelhonung 1995

12 kommenttia:

  1. Kiva että olet löytänyt Torgny Lindgrenin. Olen itse lukenut kaksi hänen kirjaansa ja täytyy myöntää että nekin olivat jotenkin vaikeasti tartuttavia. Omituisia ja jollain tapaa jopa "kieroutuneita". Silti kyllä pidinkin niistä. Aina ollaan jotain tarinan aikana tekemässä, jopa jotain ylimääräistä tarinan ohessakin. Tätä Kimalaisen mettä en ole lukenut. Sen sijaan hyllyssä on odotellut jo pitkään Bat Seba ja Totuuden ylistykseksi.
    Mielenkiintoista Lindgrenissä on se, että hän on Ruotsin akatemian jäsen ja näin ollen on yhtenä päättämässä kirjallisuuden Nobel-palkinnoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava kuulla, että Lindgrenin kirjat ovat sinustakin jotenkin omituisia, joten en ole ainoa. Aion kyllä kokeilla jotakin toista Lindgrenin kirjaa, joskus myöhemmin.

      Poista
  2. Minulla on muutama hyllyssä, mutta en ole rohjennut vielä tarttua T. Lindgrenin kirjoihin. Tarina vaikuttaisi kiinnostavalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinahan on yksi versio kaksoisolentoteemasta. Lindgren on arvostettu kirjailija, joten häntä kannattaa kokeilla.

      Poista
  3. Tämä oli kyllä omituinen ja suorastaan outo kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä oli. Olen suorastaan helpottunut, kun löytyy muita, jotka ovat samaa mieltä kanssani.

      Poista
  4. Ai niin, kirjallinen retki Pohjoismaissa. Tämä haaste onkin ihan päässyt unohtumaan, hyvä kun palautit sen mieleen.

    Sen perusteella, mitä kirjoitit ja mitä muut ovat kommentoineet, tämä teos alkaa vaikuttaa siinä määrin kummalliselta, että alkaa jo mennä kiinnostuksen puolelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos haluat lukea jossain määrin kummallisen kirjan, niin tämä sopii!

      Poista
  5. Outo, kummallinen ja vastenmielinen - kyllä. Ja kuitenkin omalla tavallaan aivan valtavan hieno! :) Tämä arviosi oli hyvä muistutus siitä, että Lindgreniä pitäisi lukea lisääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en jotenkin löytänyt tästä kirjasta sitä hienoutta, jonka sinä ja Minna löysitte. Aion kyllä kokeilla Lindgreniä uudestaan.

      Poista
  6. En ole lukenut tätä nimenomaista kirjaa, mutta pari muuta Lindgreniä olen lukenut ja niistä Doren raamattu on jäänyt mieleeni erittäin vaikuttavana teoksena (tosin en enää muista, miksi pidin sitä vaikuttavana, kun lukemisesta on kuitenkin aikaa). Muistissa-kirjan arviossa olen näköjään todennut, että kirjailija katsoo maailmaa omituisesta, vinoutuneestakin näkökulmasta, joten outous ja kummallisuus varmaan ovat sitten tämä kirjailijan tavaramerkkejä. Kokeilepa joskus lukea Doren raamattu, jos se avautuisi paremmin kuin tämä teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Dorén raamattu minulla on ollutkin mielessä. Sitä ovat kehuneet muutkin.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.