perjantai 28. elokuuta 2015

Einar Kárason: Revontulet

En ole koskaan lukenut islantilaisia saagoja. Ne olisivat olleet hyvä tausta tälle kirjalle, varsinkin Grettir Väkevän saaga. Se on luettavissa suomeksikin Antti Tuurin käännöksenä vuodelta 2003. Grettirin saaga mainitaan heti Revontulten alussa ja siihen on silloin tällöin viittauksia.
”Nyt täytyy ammentaa… Tämä kaikki oli alkanut muistuttaa Grettir Väkevän, Ásmudurin pojan saagaa. Hänkin joutui merihätään Norjan rannikolla ja silloinkin piti ammentaa laivaa tyhjäksi, - - ”
Kertojana on Svartur, joka ihailee yli kaiken isoveljeään Ljóturia. Svarturilla on lapsena joku tauti, jonka vuoksi hän ei pysty kävelemään, vaan kulkee nelinkontin. Kun vanhemmat kuolevat julmalla tavalla ja veli Ljóturista tulee lainsuojaton, Svartur joutuu vammaisena huutolaiseksi. Hän paranee myöhemmin ja hänen tavoitteenaan on vain nähdä veljensä uudelleen ja kostaa perheen onnettomuudet aiheuttaneille esivallan edustajille.

Kirjan mielenkiintoisin hahmo on kirkkoherra Glúmur, joka on ”äkäinen ja kiivasluontoinen”, mutta ”sisimmässään vilpitön ja luotettava”. Pappi pelastaa Svarturin ottamalla hänet huutolaiskäräjiltä ilmaiseksi, pakottaa hänet kävelemään ja tekee hänestä luotettunsa. Suojeleepa vielä minkä verran voi, kun Svarturkin joutuu vaikeuksiin.

1700-luvun Islanti kuvataan Revontulissa hyvin kovaksi maaksi. Isorokko ja muut taudit tappavat. Kylmät talvet ja sateiset kesät johtavat nälänhätiin. Pienistäkin rikkeistä annetaan julmia rangaistuksia, raippoja, polttomerkkejä ja muuta vastaavaa. Pahimmat rikolliset (tai sellaisiksi tuomitut viattomat) lähetetään Kööpenhaminaan pakkotyöhön, jossa he kuolevat alle vuodessa.

Tätä versiota saagasta voisi lukea jännityskertomuksena, niin paljon tapahtumia siinä on, mutta tyyli on jotenkin kuivakka ja vähän latistaa kertomusta. Revontulet herättää kuitenkin kiinnostuksen islantilaisiin saagoihin.

Revontulet nosti minut Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa ylimmälle tasolle eli kaikkien neljän maan kirjallisuuden taituriksi (?). Ainakin ruotsalaisia kirjoja luen haasteeseen vielä lisää.

Einar Kárason: Revontulet
Suomentanut Tapio Koivukari
Like 2000, 250 s.
Islanninkielinen alkuteos Norðjurljós 1998

4 kommenttia:

  1. Vaikuttaa kiinnostavalle kirjalle. Minä jätin haasteen kesken. En jaksanut lukea yhtään islantilaista kirjaa. Ruotsalaisia olen lukenyt senkin edestä. Luin viime vuonna erinomaisen islantilaisen kirjan Omaa tietä. Jos on pitänyt Siilin eleganssista, niin pitää tuostakin. On vain niin mielenkiintoisia kirjoja, joten pitää valita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Revontulet on kiinnostava, mutta siitä saisi enemmän irti, jos tuntisi Islannin historiaa ja saagoja. Ruotsalaisia kirjoja minäkin tulen lukeneeksi aika paljon, ihan ilman haasteitakin.

      Poista
  2. Vaikuttavan tehokkaasti suoritettu haaste (jonka parissa olen itsekin viihtynyt vaikka olenkin painottunut nyt Ruotsiin ja Norjaan...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ruotsi ja Norja ovat hyvä painotus. Minusta Tanskasta oli vaikeinta löytää kiinnostavaa luettavaa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.