sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Kuukauden nobelisti Elias Canetti: Pelastunut kieli

”Vanhempani puhuivat minulle saksaa, mistä minun ei pitänyt ymmärtää mitään. Meille lapsille ja kaikille sukulaisille ja ystävillemme he puhuivat espanjaa. Se oli varsinainen kanssakäymisen kieli; tosin se oli vanhanaikaista espanjaa, jota olen sitten myöhemminkin kuullut ja jonka taitoa en ole koskaan menettänyt. Ne maalaistytöt, joita meillä oli kotona, osasivat ainoastaan bulgariaa, ja ilmeisesti olen oppinut sitä pääasiassa heidän kanssaan.”
Pelastunut kieli on Elias Canettin omaelämäkerrallisen trilogian ensimmäinen osa. Se kattaa vuodet 1905-1921 eli lapsuuden 16-vuotiaaksi saakka. Noiden vuosien aikana Canetti asui kuusi vuotta Bulgariassa, kaksi vuotta Englannissa, kolme vuotta Wienissä ja viisi vuotta Sveitsissä, Zürichissä. Kun ottaa huomioon vaihtuvat asuinpaikat ja alun lainauksessa kuvatut perheessä käytetyt kielet, niin ei ole mikään ihme, että kielet ovat Canettin kiinnostuksen kohteita hänen muussakin tuotannossaan. Kirjansa hän kirjoitti saksaksi.

Elias Canetti oli varakkaan juutalaisperheen poika. He kuuluivat spanjoleihin eli satoja vuosia aikaisemmin Espanjasta karkoitettuihin juutalaisiin. Kieli oli kuitenkin säilynyt.

Canettin isä kuoli yllättäen, kun poika oli vasta 8-vuotias. Hän oli ollut isän poika. Suhde äitiin oli etäinen. Isän kuoltua äitisuhde muuttui tiiviimmäksi, mutta pysyi vaikeana. Jo isä oli herättänyt pojan kiinnostuksen kirjoihin ja kulttuuria arvostanut äiti kasvatti pojasta kriittisen, mutta eläytyvän lukijan. Äidin kasvatusmenetelmät olivat nykyajasta katsottuna joskus outoja, esimerkiksi tapa, jolla hän opetti pojalleen saksaa. Se oli varsinainen muutaman kuukauden mittainen pikakurssi.

Canetti kirjoittaa aidosti lapsen mielenliikkeistä. Tuntemukset ovat ristiriitaisia, eivätkä aina auvoisia edes pienellä lapsella. Aikakausi on sotaisa, siihenhän sisältyy ensimmäinen maailmansota. Vaikka Canettin perhe on etuoikeutettu, niin ympäröivän maailman kuohunta tuntuu taustalla. Juuri sodan vuoksi perhe muutti Zürichiin. Kirja keskittyy kuitenkin Canettin sukuun, hänen suhteeseensa äitiin ja kasvamiseen kirjailija-alkioksi. Kun hyvä kirjailija, jolla on niin erikoinen tausta kuin Canettilla, tekee omaelämäkerran, syntyy erinomaista kirjallisuutta.

Jokken kirjanurkassa on kirjoitus koko trilogiasta, jonka seuraavat osat ovat Soihtu korvassa ja Silmäpeli.

Elias Canetti: Pelastunut kieli
Suomentanut Kyllikki Villa
Tammen Keltainen kirjasto 1984, 360 s.
Saksankielinen alkuteos Die gerettete Zunge. Geschichte einer Jugend 1977

4 kommenttia:

  1. Tämä osa oli minusta erinomainen, toinen osa kohtuullinen, ja kolmannesta en kyllä enää pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut noita kahta muuta osaa. Luin postauksesi, kun olin kirjoittanut omani, ja ilmeisesti ainakaan kolmatta osaa ei kannata lukea.

      Poista
  2. Olen ajatellut lähestyväni tätä kirjaa vielä jonain päivänä. Tunnen jotain pakokauhua Canettia kohtaan. Luulen jopa omistavani tämän kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kirjaa ei kannata pelätä. Se on varmaan helpoiten lähestyttävää Canettia.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.