maanantai 28. joulukuuta 2015

Katja Kettu: Yöperhonen

”Jostain syystä mieleen tulee Valkokenraalin shakkilaudasta anastamani musta nappula. Olenko tehnyt viimeisen ja samalla suurimman virheen elämässäni? Pelannut kuitenkin väärin kierroksin ja nyt elämä on ohitse, ennen kuin alkoikaan. Hahmo lähestyy nopein harppauksin, tunnen pihkan ja pontikan tuoksahduksen. Kuiskaan ääneti syntymättömälle lapselleni, vastoin parempaa tietoani. – Elä pelkää. Kyllä me pärjätään.”
En ole lukenut Kätilöä, joten Yöperhonen on ensimmäinen Katja Ketulta lukemani kirja. Alkuasetelma on varmaan kaikkien kirjallisuutta seuraavien tiedossa. Valkokenraalin 15-vuotias raskaana oleva tytär Irga loikkaa (hiihtää) Neuvostoliittoon. Siellä hän joutuu Vorkutan hiilikaivosten vankileirille. Vuosi on 1937.

Mitä kirjasta jäi päällimmäisenä mieleen? Kieli. Kieli, jossa on paljon pohjoisen murresanoja, minulle outoja, sekä uusia sanayhdistelmiä ja yllättäviä adjektiiveja. Lukeminenkin oli välillä kiemuraista. Alun lainaus kirjan prologista ei ole tässä mielessä kuvaava. Yöperhosen käännösoikeudet on myyty moneen maahan. Tulee haastetta kääntäjille.

Odotin pelkkää Irgan selviytymistarinaa, mutta Yöperhosessa onkin kaksi aikatasoa. Yhtä paljon kuin Irgasta kerrotaan hänen pojantyttärestään Vernasta, joka on vuonna 2015 Marinmaalla Lavran kylässä. Verna on tullut Lavraan isänsä kutsusta, mutta isä on kuollut, ehkä murhattu, juuri ennen tytön saapumista. Menneisyyden salaisuudet kohtaavat nykyhetken.

Ja onhan kirjassa vielä tämä Vova. Hänestä ei sen enempää, paitsi että hänen osuutensa vei tarinan mielikuvitukselliselle tasolle. Minulle olisivat riittäneet vankileiri ja Marinmaan nykyelämä. Varsinkin luonnonuskomusten kuvaus oli kiehtovaa.

Yöperhonen on ollut tämän vuoden bloggaussuosikkeja. Esimerkiksi Oksan hyllyltä -blogissa on linkkejä muiden kirjoituksiin.

Katja Kettu: Yöperhonen
WSOY 2015, 326 s.
Päällyksen maalaus Eemil Karila
Arvostelukappale

8 kommenttia:

  1. Samaa mieltä Vovan mukaan ottamisesta tarinaan. Yöperhosen loppu meni överiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä mennyt :-) Moni on sanonut Vova-kuviota turhaksi; totta, ettei se kirjaa sinänsä paranna, mutta hauska yhtymäkohta kuitenkin aikatasojen välillä. Vähän kuin vitsi vakavien asioiden keskellä (vaikkei se vitsi nauratakaan yhtään).

      Poista
    2. No, nyt olemme eri mieltä. Minusta Vovaan liittyvä juttu heikensi kirjaa.

      Poista
  2. Kätilö on mielestäni paljon parempi kuin Yöperhonen. Yöperhosessa en päässyt lainkaan yllättymään, vaan vihjeet annettiin mielestäni liian selvästi. Kannattaa ehdottomasti kokeilla Kätilön lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Samaa minulle on sanonut pari tuttavaani.

      Poista
  3. Kätilö oli huikea samoin siitä tehty elokuva ja minusta Yöperhonen oli vielä parempi. Katja Ketulla on taito kirjoittaa kuvakieltä eli ainakin minä näen kirjan tapahtumat kuvina. Olihan oikea lukuelämys, loistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitänee lukea myös Kätilö, koska olen saanut ristiriitaisia kommentteja näiden kahden kirjan paremmuudesta.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.