lauantai 30. tammikuuta 2016

Viiden kirjan haaste

Sain Ainolta ja Ullalta Viiden kirjan haasteen, johon on mukava vastata. Kiitos haasteesta!

1. Kirja, jota luen parhaillaan
Näitä on kaksi: Dostojevskin Kulta-aika taskussa ja Cilla & Rolf Börjlindin Nousuvesi. Kulta-aika taskussa sisältää Dostojevskin kirjoituksia kahdesta aikakauslehdestä 1860- ja 1870-luvulta. Se on sen verran keskittymistä vaativa kirja, että sitä ei aina jaksa lukea kiireisen työpäivän jälkeen, joten vaihtoehtona on Börjlindien dekkari.

2. Kirja, josta pidit lapsena
Niitä on paljon, mutta ylitse muiden nousee Frances Hodgson Burnettin Pikku prinsessa. Luin sen ensimmäisen kerran jo ennen kuin menin kouluun ja sittemmin monta, monta kertaa.

3. Kirja, joka jäi kesken
Olen äärimmäisen huono jättämään kirjoja kesken. Olen lukenut yli viisikymmentä vuotta ja muistan neljä kirjaa, jotka olen jättänyt kesken. Yksi niistä on Bo Carpelanin Urwind, jonka sain lahjaksi, kun Carpelan sai kirjasta Finlandia-palkinnon vuonna 1993. Ainoa syy kirjan kesken jättämiseen oli sen kieli, joka oli minulle liian hienoa ja siis vaikeaa. Myöhemmin olen lukenut paljon ruotsiksi, joten  myös Urwind saattaisi onnistua.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen
Mieleen tulee useita kirjoja, jotka ovat tehneet vaikutuksen. Huomaan, että kaikki suurimman vaikutuksen tehneet kirjat olen lukenut nuorena. Nykyisin samanlaista vaikutusta en enää koe. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on kaikkein suurin vaikuttaja, myös suhtautumiseeni moneen asiaan. En muista tarkkaan, milloin luin sen ensimmäisen kerran, mutta varmasti alle 12-vuotiaana (ajoitus perustuu Edvin Laineen elokuvan ilmestymiseen). Myöhemmin olen lukenut kirjan moneen kertaan eri ikäisenä.

5. Kirja, johon palaan uudestaan
En osaa jättää kirjoja kesken, mutta luen kirjoja uudelleen, joten tähän kohtaan on paljon tarjontaa. Olen kirjoittanut blogiinikin aiemmin, että ostan omakseni yleensä vain kirjoja, jotka olen jo lukenut ja haluan lukea uudelleen. Mainitsen tässä kirjan, jonka otan luettavakseni, kun kaipaan jotakin kevyehköä, mutta ei kuitenkaan turhanpäiväistä: Margaret Mitchellin Tuulen viemää.

Haaste on kiertänyt varmaan jo kutakuinkin kaikissa kirjablogeissa, mutta yritänpä haastaa Arjan Kulttuuri kukoistaa -blogista.

14 kommenttia:

  1. Kiitos, että teit haasteen. Luin ennen yhden kirjan loppuun, mutta nykyään minulla on useampi kesken. Joskus jaksan raskaampaa ja joskus haluan kevyempää. Kaikkea ei jaksa retuuttaa mukanaan. Tuulen viemää on katsottu useammman kerran ja lukenutkin olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi haasteesta! Tähään oli helppo vastata. Minulla on aika harvoin useampia kuin yksi kirja luettavana, nyt sattui olemaan.

      Poista
  2. Tuulen viemää on ihana ja elokuva uskomattoman upea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulen viemää on harvinaisen hyvä kirjaan perustuva elokuva. Olen katsonut sen monta kertaa.

      Poista
  3. Kiitos haasteesta, jonka tosiaan olen suorittanut aiemmin, mutta kesken olevat ainakin vaihtuvat, ja muihinkin saattaa tulla uusia vastauksia mieleen, joten mikäpä estää uusintaa. Minä hankin kirjoja vähän samantapaisella periaatteella kuin sinä, yritän ostaa vain niitä, jotka tiedän haluavani pitää ja lukea useamman kerran. Kesken kyllä jätän nykyään herkemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin arvelinkin, että tokihan tämä haaste on sinulle tullut, mutta kiva, jos viitsit vastata uudelleen.

      Poista
  4. Pikku prinsessa on minunkin lapsuussuosikkejani. Tätä haastetta on ollut kiva seurata (salaa toivon, että se saavuttaisi minutkin, minua ei kovin usein haasteta :)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinua ei varmaan haasteta, koska kaikki luulevat, että sinut on haastettu jo!

      Poista
  5. Tuo on mielenkiintoinen havainto, että kirjat tekivät suuremman vaikutuksen nuorempana.Liitty varmaankin siihen, että kun on ns. herkässä iässä, niin vaikutelmatkin ovat vahvempia.

    Itse olen ajatellut niin päin, että tietyt kirjat sopivat paremmin luettaviksi nuorempana, esim. Hessen Arosusi ja Demian sekä Dostojevskin Rikos ja rangaistus kuuluvat minulla tähän sarjaan. En uskalla kokeilla niiden lukemista uudestaan, koska jos pettyisin, se olisi liian kamalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut mainitsemasi kolme kirjaa uudelleen aikuisena ja nuoruuden kokemus oli niin vahva, että se säilyi. Ei tullut pettymystä.

      Poista
  6. Asia on tutkitusti juuri noin, että nuorena luetut kirjat ovat ne vaikuttavimmat. Nuori tarkoittaa noin parikymppistä. Minulla TPA osui juuri tuohon ikään ja on se kaikista vaikuttavin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tietää, että asiaa on tutkittu. Minulla tuo toteamus oli täysin kokemusperäinen.

      Poista
  7. Kiitos vastauksista. Burnetin Pikku Prinsessa on hauska kirja ja Mitchelin Tuuleen Viemää on klassikko sanan täydessä merkityksessä. Molemmat kuuluvat omankin kirjahyllyni aarteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Näihin oli mukava vastata.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.