sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta

Kirottu ajan katoava virta on alakuloinen kirja. Minäkertoja Arvid muistelee elämänsä raskasta vaihetta, jolloin hänen äitinsä on juuri saanut tietää sairastavansa mahasyöpää ja Arvidin oma avioliitto on päättymässä eroon.

Arvid matkustaa äitinsä perässä perheen kesämökille Tanskaan. Hänen tuskansa purkautuu välillä surkuhupaisanakin käytöksenä. Hän ponnistelee liikaa ja juo liikaa.

Per Petterson kirjoittaa tässä hyvin tiiviisti samoin kuin aikaisemmin lukemassani Hevosvarkaissa. Arvidin mökkimatkan lomassa on välähdyksiä hänen elämästään, muistoja lapsuudesta ja perheestä, työnteosta, sekä rakastumisesta vaimoon, joka on jättämässä hänet. Taustoitus antaa mahdollisuuden ymmärtää, miksi Arvid käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja miksi suhde äitiin on vaikea. Kaikkea ei selitetä, vaan vihjaillaan.

Kirjassa on paljon kirjallisuusviitteitä. Arvidin äiti on teollisuuden liukuhihnatyöntekijä, mutta hän lukee paljon, mökillä Maughamin teosta The Razor’s Edge. Äidiltä Arvidkin on omaksunut lukemisen.

Arvid on ollut nuorena maolainen kommunisti. Kirjan nimi on säe Mao Tse-tungin runosta.
”Se kertoi inhimillisestä Maosta johon olin kiintynyt ja joka tunsi miten aika jäyti ruumista, niin kuin itsekin olin tuntenut monta kertaa miten aika täysin varoittamatta tavoitti minut ja liikkui ihon alla kuin sarja pieniä sähköiskuja, eikä niitä saanut loppumaan vaikka olisin mieluusti halunnut.
Tätä hienoa surumielistä kirjaa ohitsemme virtaavasta ajasta on luettu paljon blogeissa, esimerkiksi Kirsin kirjanurkassa ja Sinisen linnan kirjastossa.

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta
Suomentanut Katriina Huttunen
Otava 2011, 218 s.
Norjankielinen alkuteos Jeg forbanner tidens elv 2008

12 kommenttia:

  1. Luin tämän kirjan jokin aika sitten. Olen blogannut vain Pettersonin teoksen En suostu. Jotakin samaa näissä oli. Petterson kirjoittaa hyvin tiivistä tekstiä. Lukiessani mieleeni tuli myös Peter Sandströmin kirja Valkea kuulas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peter Sandström on minulle tuntematon kirjailija; täytyypä tutustua.

      Poista
  2. Taannoisen Pohjoismaa-lukuhaasteen myötä löysin Pettersonin kirjat, kun hän tuntui silloin olevan useassa blogissa esillä. Eipä ole silti tullut vielä tutustuttua... luulen, että Hevosvarkaat voisi aiheensa puolesta olla minulle parempi kuin tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla. Minustakin Hevosvarkaat oli vaikuttavampi, vaikka tämäkin on hyvä.

      Poista
  3. Pettersonin tuotannosta Hevosvarkaat on minulle ykkönen, mutta tämäkin on hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Pettersonin kolmatta suomennettua teosta En suostu en ole lukenut.

      Poista
  4. Kiinnostavia kirjallisuusviitteitä kuten Maugham. Länsimainen nuoriso oli varmasti omasta mielestään maolaisia kommunisteja, oikeasti siinä oli kaiketi kyse maatalousproletariaatin joukkovoimasta ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muita kirjallisuusviitteitä olivat mm. Faulkner ja Remarque.

      Poista
  5. Minulla tältä kirjailijalta se I Refuse (En suostu) hyllyssäni, mutta sekin edelleen lukemattomana. Pitäisi sekin joskus lukea. :D Jos on hyvä, niin voisi tätäkin harkita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi lukemaani Pettersonin kirjaa ovat ainakin hyviä. Luulisi, että tuo kolmaskin on.

      Poista
  6. Tämä oli hyvä kirja, tuo Hevosvarkaat on minulla vielä lukematta. Ollut kyllä jo pitkään lukulistalla, täytyypä koittaa ensi viikolla etsiä se kirjastosta, nyt kun se muistui mieleeni tämän myötä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pidit tästä, niin pidät varmaan myös Hevosvarkaista.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.