perjantai 12. elokuuta 2016

Iris Murdoch: Hiekkalinna

”Mutta Välimeren ranta ei suinkaan ole mikään leikkipaikka. Se on likainen ja hyvin kuiva. Nousuvesi ei koskaan huuhtele hiekkaa eikä tee sitä kiinteäksi. Kun yritin rakentaa hiekkalinnan, niin hiekka vain valui pois sormieni välitse. Se oli liian kuivaa, se ei pysynyt koossa.”
Hiekkalinna kertoo naimisissa olevan miehen ja häntä paljon nuoremman naisen rakastumisesta. Aihe ei siis ole kovinkaan omaperäinen. Mies on poikakoulun apulaisrehtori Mor ja nainen taidemaalari Rain. Rain on saapunut paikkakunnalle, koska häneltä on tilattu koulun eläkkeelle jääneen rehtorin muotokuva. Alussa oleva lainaus on keskustelusta, jossa Rain puhuu elämästään. Hän asui Ranskassa isänsä kanssa. Isä on kuollut äskettäin.

Lukiessa tuli outo tunne. Mor käyttäytyi välillä niin piinallisen typerästi, että se aiheutti myötähäpeää, mutta oli kuitenkin pakko lukea keskeyttämättä eteenpäin, koska kirja on tavattoman intensiivinen. Näkökulma on pääasiassa Morin, vaikka välillä hypätään lyhyesti hänen vaimoonsa ja tyttäreensä.

Rainin kannalta romanssia ei katsota. Sen ymmärtää jotenkin, miksi väljähtyneessä avioliitossa elävä Mor ihastuu. Vaikeampi on ymmärtää, miksi rakastuminen on molemminpuolista. Ehkä Rain etsii isänsä korviketta, kuten hän itsekin kerran vihjaa, mutta tuo selitys olisi kovin yksinkertainen.

Hiekkalinna on mielestäni hieno kirja paljon käytetystä aiheesta. Lukeminen oli välillä tuskallista, mutta niinhän kuvattu tilannekin on. Sekään ei haitannut, että etukäteen on varsin selvää, miten kaikki päättyy. Hiekkalinnan rakentaminen ei aina onnistu. Viehätystä kirjaan toi tv-sarjoista ja elokuvista tuttu englantilaisuus, poikien sisäoppilaitos ja pieni paikkakunta, jossa kaikki tunsivat toisensa.

**********
Minulla on antikvariaatista ostettu tylsän näköinen kirja, josta puuttuu kansipaperi. Siksi liitin juttuun kuvan hiekkalinnan vastakohdasta eli kallioon rakennetusta kirkosta.

Iris Murdoch: Hiekkalinna
Suomentanut Mikko Kilpi
WSOY 1965, 339 s.
Englanninkielinen alkuteos The Sandcastle 1957

8 kommenttia:

  1. Minä olen aloitellut tätä, tai aloitin ennen kesälomareissua, mutta kirja jäi toisen romaanin jalkoihin. Aion syventyä Murdochiin tässä syksyn mittaan ja koska olen tämän maailmaa jo hieman kurkistanut, aloitan ja jatkan tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa; odottelenkin sitten sinun kirjoituksiasi Murdochista.

      Poista
  2. Tuohon kirjan karuuteen. On onni löytää Murdoch antikvariaatista. En leveilisi omieni ulkonaisuudella. Vain Meri meri muistuttaa uutukaista, ostin erään kirjailijan tuotua kirjan antikvariaattiin puhtaana ja lukemattomana. Muut taitaa olla liian vanhoja, että olisin edes voinut saada ne uusina. Silti nuo vanhukset ovat kirjahyllyni aarteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä arvostan vanhoja kirjoja suuresti. Juuri edellinen postaukseni - kuvan kanssa - oli kirjasta vuodelta 1925.

      Poista
  3. Siitä asti, kun nyt kesällä luin Murdochin "Italialaien tytön" on ollut kaipuu lukea häntä lisää. En osaa nimetä, miksi hänen kirjansa nyt niin kovasti kiinnostuvat. Toivon, että saan mahtumaan syksyyni tämän Hiekkalinnan tai jotain muuta Murdochia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiekkalinnan perusteella minäkin aion lukea lisää Murdochia.

      Poista
  4. Jee! Tämä oli yksi ensimmäisistä lukemistani Murdocheista, huikea kokemus. Sittemmin tuli luettua vähän lisääkin... Lista ei ole ihan ajan tasalla – nykyään voin kehaista lukeneeni Murdochin kaikki 26 romaania. Voisikin pian olla uusintakierroksen paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 26 romaania - Hiekkalinna oli minun ensimmäinen Murdochini, joten luettavaa riittää!

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.