lauantai 20. elokuuta 2016

Suzanne Collins: Nälkäpeli

Yritän hiukan seurata suurimpia kansainvälisiä myyntimenestyksiä, jotta tietäisin, mistä niissä on kysymys. Tapani mukaan olen Nälkäpelin kohdalla vuosia myöhässä.

Urheilua seuraavana ihmisenä olen silloin tällöin ajatellut, että olisi mahdollista kehitellä urheilulaji, jossa joku tai jotkut osallistujat todennäköisesti kuolisivat. Lajista tulisi varmasti suosittu, mutta eihän sellaista toki voi tehdä, eihän? Formulakisoissakin eniten kiinnostusta herättävät kolarit. Mitä hurjemman näköisiä, sitä parempi. (Tähän tiedoksi, että en katso formuloita, enkä pysty katsomaan lajeja, joissa pyritään vahingoittamaan vastustajaa, esimerkiksi nyrkkeilyä.) Tosi-tv:stä olisi helppo tehdä ohjelmaversio, jossa joku kuolisi.

Collins on kehitellyt Nälkäpelissä noita ajatuksia eteenpäin ja luonut tosi-tv -pelin, jossa kaikki muut paitsi voittaja kuolevat. Nälkäpeli on dystopia, mutta ajatuksena ei aivan mahdoton. Ihmiskunnan historiassa ei tarvitse mennä kovin kauas taaksepäin aikoihin, jolloin julkiset mestaukset olivat lähes kansanhuvia. Kirjan peliä käytetään kansalaisten alistamiseen.

Katniss Everdeen ilmoittautuu peliin vapaaehtoisena pelastaakseen pikkusiskonsa osallistumiselta. Katniss on nuortenkirjan Sankari isolla S:llä. Hän on monitaitoinen, nokkela ja älykäs. Nälkäpeli on koukuttava, se täytyy myöntää. Kirja on kuitenkin kovin raaka. En antaisi tätä aivan nuorelle luettavaksi. Itse saatan lukea trilogian kaksi muutakin osaa, jos löytyvät kirjastosta.

Suzanne Collins: Nälkäpeli
Suomentanut Helene Bützow
WSOY Pokkari 2009, 389 s.
Englanninkielinen alkuteos The Hunger Games 2008

14 kommenttia:

  1. Olen lukenut Nälkäpelistä vain tämän ensimmäisen osan, ja se riitti minulle. En pitänyt kirjan raa'an armottamasta tunnelmasta, enkä oikein ole kilpailuhenkinen, joten sain tästä hyvin vähän irti. Paitsi tietysti että pääsin kärryille, mistä sarjassa on kyse. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua häiritsi eniten tuo mainitsemani raakuus.

      Poista
  2. En ole kiinnostunut lukemaan näitä kirjoja (en tiedä miksi ei kiinnostusta koskaan syntynyt), mutta olen katsonut sen pohjalta tehdyt elokuvat. Sinänsä kätevää, että kirjojen pohjalta tehdään elokuvia, niin pysyy kuitenkin kärryillä, missä mennään vaikkei kiinnostaisi jotain tiettyä kirjaa lukea.

    Tuli muuten mieleeni Amelie Nothombin Sulphuric Acid, jossa niinikään kuvataan tosi-tv:tä. Siinä osallistujat on kaapattu mukaan ja paikkana on vankila. Osa on vartijoita, osa vankeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nothombin kirja on mielenkiintoinen vinkki, kiitos!

      Poista
  3. Tämäpä yllätys. Olen katsonut... mietin ilmaisua... siis olosuhteista johtuen olen katsonut niin Potterit, Nälkäpelit ja kaikki mahdolliset aarrejahdit... Ihmisen vapaa tahto ei ole aina niin totta. Puolisoni lukee fantasiaa, dystopiaa jne. Joskus olin aika vaikea, kun kirjamme yhdistettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän todella pysyä hieman ajan tasalla (en kaikesta; Fifty Shades of Gray saa jäädä lukematta). Pottereita olen lukenut neljä ensimmäistä. Ehkä pitäisi lukea loputkin. Luen mieluummin kuin katson elokuvat.

      Poista
  4. Ihmisluonnossa on puistattavan raadollinen osa. Mikähän meitä oikein ajaa etsimään väkivaltaviihdettä... Postauksesi palautti mieleeni Rooman gladiaattorit, jotka taistelivat usein kuolemaansa asti. Voitokkaat olivat suoranaisia sankareita ja aikansa julkkiksia. Nälkäpeli onkin melkein kuin pala menneisyyttä tulevaisuudessa esitettynä. Aika hurjaa. Nyt tuntuu karulta todeta, että koukutuin Nälkäpeli-kirjasarjaan. En kuitenkaan raakaan taisteluun vaan kirjan henkilöhahmoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin olivat gladiaattorit mielessä, kun kirjoitin postaustani. Jos huonosti käy, ihmiskunta saattaa joskus mennä taas tuohon suuntaan.

      Poista
  5. Minäkin luin tään ekan osan ja samoista syistä kuin sinä. Koukuttavaa, muttei kuitenkaan niin että aktiivisesti etsisin jatkoa. Dystopiana karmean todentuntuista. Mihin kilpailu elintilasta ja perushyödykkeistä vielä johtaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen ehkä jatko-osat, koska haluaisin nähdä, minkälaiseen kapinaan ja loppuratkaisuun päädytään. Eli päästäänkö positiivisempaan yhteiskuntaan.

      Poista
  6. Tuo Elegian mainitsema Nothomb on ihan mahtava kirjailija. Olen koukussa häneen. Nälkäpelistä ajattelen, että en itse lukisi. Kuulostaa niin armottomalta. Toisaalta sitten tyttäreni luki nämä 11-12 -vuotiaana ja piti hurjasti. Ehkä nuoremmat tulkitsevat eri tavalla, eivätkä koe raakuutta samoin kuin aikuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, toinen suositus Nothombille (en ole häntä lukenut). 11-12 vuotta tuntuu aika aikaiselta, mutta ehkä vanhempana suhtautuu tosiaan eri tavalla.

      Poista
  7. Ei ole ikinä tehnyt mieli lukea näitä kirjoja. Saattaa tietty olla, että joskus tuleekin luettua.
    Jäimme seuraamaan blogiasi :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijoiksi!
      Minä halusin tietää, mistä Nälkäpelissä on kysymys. Luin sitten kaksi seuraavaakin osaa, vaikka tämä ensimmäinen olisi riittänyt.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.