lauantai 1. lokakuuta 2016

Kuukauden nobelisti Romain Rolland: Mestari Breugnon


Ranskalainen Romain Rolland sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1915. Hänen suurteoksensa on Jean-Christophe, joka julkaistiin monena niteenä vuosina 1904-1912. Olen lukenut Jean-Christophen ennen blogiaikaani, enkä aio lukea sitä uudelleen. Siinä on yhteensä noin 1500 sivua. Jean-Christophe on raskasta luettavaa, eikä se ole kestänyt aikaa kovin hyvin.

Mestari Breugnon on aivan toisenlainen. Sitä voisi jopa kutsua veijariromaaniksi. Colas Breugnon on taitava puuseppä, suorastaan taiteilija alallaan. Hän rakastaa luontoa, hedelmällistä maata ja viiniä, erityisesti viiniä. Hän on hyvä suustaan ja keskustelee mielellään ystävien kanssa hyvän ruuan ja juoman äärellä. Keskustelujen aiheena on usein uskonto, johon Breugnon suhtautuu varauksellisesti. Hän kannattaa järkeä, mutta on valmis tukeutumaan myös kansanuskomuksiin.

Breugnonin elämää seurataan vuoden verran. Hän on yli 50-vuotias ja asuu burgundilaisessa pikkukaupungissa nimeltä Clamecy, josta Rollandkin oli kotoisin. Ajankohta on 1600-luvun alku. Vuosi on mestari Breugnonille raskas. Hän sairastuu ruttoon, mutta selviää siitä. Hän kohtaa monta vakavaa vastoinkäymistä, paljolti ruttoepidemian vuoksi.

Kaikista onnettomuuksista huolimatta Breugnon ei menetä elämänuskoaan. Kirjan mottona onkin ”Ukko senkun porskuttaa”.

Tässä näytteeksi mestari Breugnonin pohdiskelua kirjan alkupuolelta, kun taas kerran yksi sotajoukko on ryövännyt hänen varastojaan:
”On ollut sveitsiläisiä, saksalaisia, gascognelaisia, lothringenilaisia sotaurhoja haarniskoissaan, aseet kourassa, harmaita herneiden nielijöitä, nälkiintyneitä vinttikoiria, jotka eivät koskaan väsy syömästä ukkoparkaa puille paljaille. Onko kukaan koskaan tiennyt, minkä asian puolesta he taistelevat? Eilen kuninkaan puolesta, tänään Guisein liiton puolesta. Yhtenä päivänä he ovat katolisia, toisena hugenotteja. Jokainen kuppikunta kehuu itseään, eikä paraskaan ole hirttonuoransa arvoinen.”

 Jokke on kirjoittanut Jean-Christophesta ja hdcanis Mestari Breugnonista.

Romain Rolland: Mestari Breugnon
Suomentanut Matti Pyhälä
Kansankulttuuri 1979, 211 s.
Ranskankielinen alkuteos Colas Breugnon 1919

8 kommenttia:

  1. Jean Christopher sarja on minulla kokonaan, olen perinyt ne ja en alkuun edes ymmärtänyt mitä ne olivat, loppuosa sarjasta on ensi painoksia. Joskus eläkepäivilläni (joko työ- tai blogielämästä) haluan lukea sarjan uudestaan, samassa nipussa sain Sigrid Undsetin Kristiina Lauritsan tyttären wsoy:n painokset 1020-luvulta, tätäkään en heti tajunnut. Tämä vain merkitsee sitä, kuinka tietämätön ihminen voi olla, mutta miten voi kirjoja lukemalla sivistyä. Rolland varmasti sai palkintonsa Jean Christophin ansiosta, koska siinä on ranskalaisen ja saksalaisen ystävyydestä kysymys ja rauhasta loppujen lopuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jean-Christophe oli aikanaan ilmeisesti hyvin arvostettu teos. Nobelin palkintokin tuli pian kun koko kirjasarja oli ilmestynyt.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Rollandia taidetaan lukea mykyisin kovin vähän.

      Poista
  3. Mestari Breugnon on tosiaan varsin hilpeä tapaus vaikka kirjassa kaikenlaista kurjaa tapahtuukin, teos jota voi suositella Nobel-kammoisellekin.
    Olen lukenut Rollandilta myös yhden näytelmän, Danton, jonka henkilökuvaus on myös ansiokasta. Jean-Christophe jää suosiolla odottamaan jonnekin hamaan tulevaisuuteen sitten kun olen saanut luettua kaikki muut kiinnostavat kirjat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta voit antaa Jean-Christophen rauhassa odottaa.
      Kiinnostava tuo kommenttisi Rollandin näytelmästä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.