lauantai 21. tammikuuta 2017

Jyrki Heino: Kelmit

Olen lukenut Jyrki Heinon ensimmäisen historiallisen dekkarin Kellari. Seuraava, nimeltään Kello, jäi väliin, mutta nyt luin viime vuonna ilmestyneen Kelmit. Näissä rikoksia selvittelee luutnantti Carl Wennehielm ystävänsä kaupunginviskaali Appengrenin apuna. Sarjan kakkososassa on tapahtunut muutoksia Wennehielmin yksityiselämässä. Hänellä on nyt pieni tytär, joka tässä kirjassa opettelee kävelemään. Rikosjuoni on aivan itsenäinen, eikä edellytä aikaisempien kirjojen lukemista. Vuosi on 1800 ja tapahtumapaikka Turku.

Kirjan nimen mukaisesti henkilögalleriassa on kaikenlaisia petkuttajia. On esimerkiksi mukavasta elämästä pitävä nainen, joka elättää itsensä huijaamalla korttipelissä, sekä mystikko, joka väittää pääsevänsä yhteyteen kuolleiden kanssa, maksua vastaan tietenkin. Kuolemantapauksia sattuu lopulta varsin monta. Ensimmäiset ovat vain ”epäilyttäviä”, niistä ei alkuun tiedetä, ovatko tapaturmia vai murhia. Lopuksi on hurjempaa.

Heinon kirjoissa on parasta tunnelma, joka vie vanhaan Turkuun ja tässä kirjassa myös Tukholmaan. Tunnelman luomiseen vaikuttaa todentuntuisen ajankuvan lisäksi erityisesti kieli, joka on mukavan vanhahtavaa, ja tapahtumien hidas rytmi. Tässä ollaan kaukana nykytrillereiden vauhdista, vaikka aivan lopussa hieman kiihdytetäänkin.

Tapa, jolla syyllinen pyrki tavoitteeseensa, tuntui minusta ensin liian mielikuvitukselliselta, kun se viimein selvisi. Jo aiemmin jotkut samaan suuntaan johdattelevat kohdat olivat lukiessa hieman tökkineet. Sitten tajusin, että nykyisin tapahtuu oikeasti vähintään yhtä epäuskottavia asioita. Kirjan teeman kiteyttää minusta seuraava lainaus:
”Jos ei epäile omia uskomuksiaan, niin on helposti muiden harhaanjohdettavissa. Erityisesti, jos petkuttajat ymmärtävät tarjota viekkaita valheita, jotka nivoutuvat yhteen uhrin omien harhakuvien kanssa.”

Jyrki Heino: Kelmit
S & S 2016, 272 s.

***********
Helmet-haasteessa Kelmit sopii kohtaan 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan.

10 kommenttia:

  1. Olen Jyrki Heinon historiallisten dekkareiden fani. Siinä yhdistyvät kaksi tärkeää lukemiseen liittyvää teemaa: historia ja jännityskirjallisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole pitänyt kaikista historiallisista dekkareista, joita olen lukenut, mutta Heinon kirjoista pidän.

      Poista
  2. Tunnelman ja kielen lisäksi Heinon kirjoissa viehättää omanlaisensa huumori ja lämmin ote, vaikka kelmeistä puhutaankin. Virkistävää tyyli kerta kaikkiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan totta, että näissä on hienovaraista huumoriakin.

      Poista
  3. Olen tykännyt tosi paljon Heinon Turku-dekkareista, ja erityisesti Kelmit oli erittäin hyvä. Juuri tuo Arjan mainitsema lämmin ote viehättää - on niin mukavaa, että näistä kirjoista löydy suuria raakuuksia, vaan enemmänkin painottuu ajankuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä sopivat tosiaan lukijalle, joka pitää dekkareista, mutta ei halua lukea yksityiskohtaisia kuvauksia raaoista teoista.

      Poista
  4. Olen lukenut blogeista aika paljon Jyrki Heinosta ja hänen kirjansa kiinnostavat minua varovasti... Pitäisi ehdottomasti kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, kokeile! Saattaisit hyvinkin pitää. Kuulemani mukaan ei ainakaan kannata aloittaa Kellosta, vaan on parempi lukea Kellari tai tämä Kelmit.

      Poista
  5. Carina Burman on kirjoittanut pari historiallista dekkaria, Lontoo 1800-luku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Burman on minulle tuntematon kirjailija. Kiitos vinkistä.
      Heinon romaaneja ei tietääkseni ole käännetty ruotsiksi.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.