maanantai 2. tammikuuta 2017

Kuukauden nobelisti Herta Müller: Tänään en halunnut tavata itseäni

Olen lukenut Herta Mülleriltä aiemmin romaanin Sydäneläin. Se ei oikein auennut. Tänään en halunnut tavata itseäni oli helpommin lähestyttävä. Kirjan nimi on muuten todella hyvä. Pitkät nimet eivät ole yleensä onnistuneita, mutta tämä on.

Nuori nimettömäksi jäävä nainen on menossa kuulusteluun. Hänet on kutsuttu. Se on jotain pelottavaa. Heti ensimmäinen lause on ”Minut on kutsuttu”. Hän kulkee raitiovaunulla kohti kuulustelua ja miettii elämäänsä. Kuulustelun syy selviää. Se tuntuu aivan vähäpätöiseltä, mutta ollaankin sosialistisessa Romaniassa.

Raitiovaunumatkan aikana nainen ehtii ajatella edesmennyttä ystäväänsä Lilliä, miestään Paulia, ensimmäistä miestään ja tämän sukulaisia, omia sukulaisiaan. Raadollisia tapahtumia omassa ja muiden elämässä. Onneakin. Arkielämää Romaniassa: Yleisessä vessassakin irrallinen ovi siirtyi asiakkaalta toiselle, muuta suojaa ei ollut.
”Halusin tietää, mitä peliä elämä pelaa, ja kävin suutarilta tullessa läpi kaikki vaihtoehdot, miten maailmasta voi saada kyllikseen. Ensimmäinen ja paras: ettei ikinä saa kutsua eikä ikinä tule hulluksi, tämä pätee useimpiin. Ei saa kutsua mutta tulee hulluksi, niin kuin suutarin rouva ja rouva Micu alhaalla ulko-ovella, on toinen vaihtoehto. Ja kolmas: saada kutsu ja tulla hulluksi, kuten ne kaksi naista siellä laitoksessa. Että saa kutsun muttei ikinä tule hulluksi, niin kuin Paul ja minä, se on neljäs.”
Kuulustelun uhka on koko ajan läsnä. Kuulustelijalla majuri Albulla on tapana aloittaa vastenmielisellä käsisuudelmalla, jolloin hänen sylkensä tarttuu kuulusteltavan käteen. Pelkäävän kansalaisen sylki puolestaan takertuu kurkkuun.

Loppu on avoin, mutta siinä korostuu epäluottamus, joka kulkee kirjan läpi. Kehenkään ihmiseen ei voi luottaa, kuka vain voi osoittautua petturiksi, pettäjäksi ihmissuhteissa tai ilmiantajaksi.

Tässä kirjassa ei ole mitään löysää. Kaikki lauseet, kaikki sanat ovat harkittuja ja täynnä merkitystä. Tänään en halunnut tavata itseäni on ankara kirja.

Herta Müllerin kirjoitustyyli jakaa mielipiteitä. Tässä muutamia erilaisia arvioita hänen kirjoistaan:
Matala maa, Leena Lumi
Ihminen on iso fasaani, Kirjamielellä
Sydäneläin, Pieni kirjasto
Hengityskeinu, Jokken kirjanurkka

Herta Müller: Tänään en halunnut tavata itseäni
Suomentanut Tarja Roinila
Tammen Keltainen kirjasto 2010, 242 s.
Saksankielinen alkuteos Heute wär ich mir lieber nicht begegnet 1997

4 kommenttia:

  1. Olen lukenut hengästyttävän Hengityskeinun ja tämän Tänään en halunnut tavata itseäni. Kirjahyllyssä odottaa Ihminen on iso fasaani teos. Uskomatonta miten joku osaa kirjoittaa näin vahvaa tekstiä. Kirjailijalla on taito kertoa vaikeista asioista uskottavasti ja ihmisen kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanot hyvin tuon "vahvaa tekstiä". Sitä tämä juuri on.

      Poista
  2. Olen lukenut Hertalta kaikki muut paitsi Hengityskeinun, joka aukko on paikattava.

    En kovin erikseen muista, mitä mistäkin pidin, mutta pidin, sillä luin melkein putkeensa kolme Mülleriä ja sitten vähän myöhemmin Tänään en halunnut tavata itseäni. Eniten vaikutuin Matalasta maasta, vaikka en olekaan kiihkeästi novellien perään, mutta kun ne osuvat, ne osuvat.

    Hertalla ei tosiaankaan ole mitään turhaa ja teksti on ankaraa. Julmuutta ei tarvitse eritellä, se hengittää jokaisessa sanassa.

    Pidän, että sanot: "Tänään en halunnut tavata itseäni on ankara kirja." Tuossa ydinmehu teoksesta, joka hyvin riittää kuvaamaan Müllerin mielenmaailmaa eli sitä toiseutta, jonka hän on joutunut elämään.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Leena!

      Halusin nimenomaan laittaa yhden linkin sinun arvioosi, kun huomasin, miten suuresti arvostat Mülleriä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.