perjantai 24. helmikuuta 2017

Claes Andersson: Oton elämä

Otto on yli 70-vuotias. Hän kirjoittaa, soittaa jazzia pianolla, hän on ollut eduskunnassa ja kulttuuriministerinä. Koulutukseltaan hän on psykiatri. Oton etunimi voisi olla Claes.

Otto on hankkinut Meilahdesta pikkuruisen yksiön kirjoittamista varten. Ikkunasta näkyy koivu, josta voi seurata vuodenaikojen vaihtelua. Oton elämässä ei oikeastaan ole juonta. Siinä on pieniä tapahtumia, mutta enemmän on Oton pohdiskelua. Jos juonta haluaa etsiä, niin ystävystyminen naapurihuoneiston terapeutin Tuulan kanssa voisi olla sellainen.

En oikein tiedä, onko Oton elämä romaani, vai mikä se on. Kirjalla on lisämääre aikalaisromaani. Oton pohdiskelut ovat usein mielipiteenomaisia. Hän ottaa kantaa päivänpolitiikkaan ja kirjoitusajankohdan pääministerin toimintaan. Hän tulkitsee 60-lukua omasta nykynäkökulmastaan. Otto mietiskelee myös ajattomia aiheita kuten yksinäisyyttä ja vanhenemista ja siihen liittyen eutanasiaa, joka sattuu juuri nyt olemaan taas ajankohtainen aihe. Hän paljastaa myös joitakin hyvin henkilökohtaisia asioita omasta elämästään.

Otto toistaa ajatusta ”Moni asia, ellei peräti kaikki, oli ennen huonommin”. Tuosta olen samaa mieltä. Otto luettelee perusteluksi monta asiaa. Lisään niihin tällä viikolla Hesarissa olleen yliopistollisen tutkimustuloksen, jonka mukaan suomalaislapset käyttäytyvät nykyisin rakentavammin kuin ennen eli ovat avuliaita ja ottavat toiset huomioon paremmin kuin vanhempiensa ikäluokka. Samassa lehdessä Ukipin paikallispoliitikko halusi ”palauttaa Britannian sellaiseksi kuin maa oli vuonna 1971”. Minä muistan 1970-luvun. Ei sinne takaisin!

Olipa Oton elämän kirjallisuuslaji mikä tahansa, niin se oli sympaattista luettavaa, ja nopeaa. Luin kirjan muutamassa tunnissa.

Claes Andersson: Oton elämä
WSOY 2011, 240 s.
Suomentanut Liisa Ryömä
Ruotsinkielinen alkuteos Ottos liv 2011

***********
Oton elämä on ensimmäinen lukemani Claes Anderssonin teos. Koska olen seurannut Anderssonia enemmänkin poliitikkona, sijoitan kirjan Helmet-haasteessa kohtaan 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja.

2 kommenttia:

  1. Olen ihan vannoutunut Andersson-fani, nämä Otot ovat olleet tosi mieluita luettavaa, samoin kuin runokirjatkin.
    Mikähän siinä on, kun jotkut (lue: Andersson) osaavat kirjoittaa vakavista ja ahdistavistakin asioista niin, etteivät siirrä ahdistusta lukijaan, vaan päinvastoin antavat voimaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on odottamassa Hiljaiseloa Meilahdessa, mutta halusin ensin lukea Oton elämän. Esittämäsi kysymys on aiheellinen. Oton elämä jätti jälkeensä hyvänolontunteen.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.