”Omat
tunteeni olivat neutraalit, en piittaa ihmisten tekemisistä. Tehtäväni oli
löytää todisteita siitä, että moulinardit olivat uhka. Oli samantekevää,
olivatko he vakava uhka. Joko löytäisin todisteita tai sitten löytäisin tavan
osoittaa, että he olivat syyllisiä, jotta poliisi voisi ratsata tämän
tuppukylän ja sulkea heidän pikku kommuuninsa.”
Nykyisessä operaatiossaan nimeä
Sadie Smith käyttävällä naisella on erikoinen ammatti. Hänet voidaan palkata
suorittamaan edellä kuvatun kaltaisia tehtäviä. Kohteena olevat moulinardit
ovat saaneet nimensä ”tuppukylästä”, jossa heidän kommuuninsa on. Heidän
epäillään tehneen yhden tihutyön ja suunnittelevan toista, joka kohdistuisi Ranskan
valtion suunnitelmaan pumpata pohjavedet mega-altaisiin. Arvostelijoiden
mielestä sillä tavoin tuhottaisiin alueen ekologinen tasapaino. Sadie ei tiedä,
kuka tällä kertaa on hänen työnantajansa, tuskin kuitenkaan valtio, vaan
ennemmin suunnitelmasta kaupallisesti hyötyvät tahot. Rahaa heillä tuntuu
olevan rajattomasti.
Sadie soluttautuu kommuuniin,
joka tuntuu hänen kuvauksensa perusteella täysin harmittomalta. Sekalainen
joukko karismaattisen johtajan Pascalin seuraajia yrittää elää viljelemällä
maata ja myymällä vähiä tuotteitaan. Tuskin he pystyvät tekemään muuta kuin
järjestämään mielenilmauksia paikallisissa tapahtumissa.
Takakannessa Luomisen järveä
kutsutaan trilleriksi, mutta minusta se on filosofinen teos ihmiskunnan
kehityksestä ja maailman nykytilasta. Valmistautuessaan tehtäväänsä Sadie on
lukenut – ja lukee edelleen – kommuunin toisen perustajan Brunon moulinardeille
lähettämiä sähköpostiviestejä. Pascal arvostaa filosofi Guy Debordia ja hänen
Spektaakkelin yhteiskuntaansa, mutta Brunon ajattelu on lähtenyt eri suuntaan.
Hän on asettunut asumaan alueella oleviin luoliin, eikä suostu enää tapaamaan
ihmisiä. Hän pitää neandertalilaisia etevämpinä kuin nykyihmisiä.
”Ihminen on viettänyt yhdeksän
kymmenesosaa olemassaolonsa ajasta maan alla. Ihmisen symbolimaailma on
luola-aktiviteettien ja pimeyden lupaamien aistimuksien ja näkyjen muokkaamaa.
Sitten se kaikki loppui. Kadotimme maanalaisen maailman.”
Brunon ajattelu muuttuu tuosta
vielä kirjan aikana, kun hän huomaa unohtaneensa tulevaisuuden. Samalla hän
kadottaa suuntansa. Moulinardeihin hänellä ei näytä olevan enää vaikutusta. Sen
sijaan alun perin täysin kyyninen Sadie joutuu samaan tilaan kuin Bruno: hänenkin
suuntansa katoaa.
Sadien kyynisyyden vuoksi
kirjassa on ironinen ote, joka miellytti minua. Sivuhenkilöissä on monta
herkullista hahmoa, esimerkiksi vanha luonnonsuojeluaktivisti Nadia, joka oli
riitaantunut moulinardien kanssa ja kuljetti mukanaan tryffelisikaansa
Bernadettea. Kaiken kaikkiaan pidin Luomisen järvestä, sen luontopainotuksesta
ja yllättävistä näkökulmista.
Lainasin
Luomisen järven kirjastosta tietämättä etukäteen mitään kirjasta tai
kirjailijasta. Vasta kirjan luettuani huomasin, että Kushner tulee toukokuussa
Helsinki Litiin.
Rachel Kushner: Luomisen järvi
Suomentanut Arto Schroderus
Tammen Keltainen kirjasto 2024, 417 s.
Englanninkielinen alkuteos Creation Lake 2024
***********
Helmet-haaste: kohta 11. Kirjassa on 400–500 sivua.