Sara Norja: Keijut – Myyttinen historia

 

Sara Norjan Keijut paneutuu kansanperinteen keijuihin. Sana keiju tuo nykyisin mieleen kuvan pienestä siivekkäästä olennosta, joka on kaunis ja yleensä nainen. Tuo kuva on viihdeteollisuuden luoma. Entisaikaan keijut olivat jotakin ihan muuta.

”Määrittelen tässä teoksessa keijun yliluonnolliseksi, ihmisenkaltaiseksi hahmoksi, jolla on yhteys luontoon tai ihmisen kulttuuripiiriin.”

Kirjailija on asunut lapsena Englannissa, ja hän on englannin kielen tutkija, joten kirjassa on paljon Britteinsaarten keijuperinteitä. Muun Euroopan vastaavia hahmoja kuvataan myös, mutta Euroopan ulkopuolelta on vain muutama maininta.

”Britteinsaarten keijut voivat olla monen näköisiä, vaikkakin he ovat myös ulkonäöltään useimmiten ihmisen muotoisia. Jotkut heistä ovat karvaisia ja karkeita, toiset taas häikäisevän kauniita. Jotkut ovat aikuisen ihmisen tai pienen lapsen kokoisia, toiset aivan pikkuriikkisiä. Keijujen katsottiin osaavan muuttaa muotoaan joko eri kokoiseksi tai vaikkapa eläimeksi. Siipiä Britteinsaarten kansanperinteen keijuilla ei kuitenkaan tapaa olla.”

Brittien keijuja ovat esimerkiksi kodinhaltijat, joita kutsutaan nimellä brownie. Browniet ovat usein pienikokoisia ja kiintyvät taloon tai sukuun. He ovat avuliaita ja hyväntahtoisia, mutta loukkaantuvat helposti. He ottavat vastaan ruokaa, jos sitä jätetään löydettäväksi. Jostain syystä he lähtevät pois, jos heille antaa vaatteita lahjaksi. Browniet muistuttavat Suomen kotitonttuja, kuten kirjailijakin sanoo suomalaisia keijuja käsitellessään. Yllättävää oli, että suomen sana keijukainen on alun perin tarkoittanut kalmanhajuisia vainajaotuksia, ehkä kuolleiden henkiä.

Keijut voivat olla arvaamattomia, haitallisia tai jopa vaarallisia. Saksalaiset vedenkeijut nixiet houkuttelevat ihmisiä hukkumaan laulullaan tai kauneudellaan. Suomen näkit muistuttavat joiltain ominaisuuksiltaan Saksan vedenhenkiä.

Edellä on vain pari esimerkkiä keijuista. Kirjassa heitä on paljon erilaisia, ja siinä on myös lyhyitä kuvauksia muistiin merkityistä kohtaamisista keijujen kanssa. Keijujen kanssa on myös saatettu mennä naimisiin. Nykyisin keijuihin ei tietenkään uskota, mutta islantilaiset ottavat edelleen varmuuden vuoksi haltijansa vakavasti. ”Esimerkiksi vuonna 1996 Reykjavíkin lähettyvillä eräs rakennushanke laitettiin jäihin siksi kunnes haltijoiden katsottiin hyväksyneen tilanteen ja muuttaneen pois.”

Kirjan viimeinen luku kertoo keijujen muuttumisesta nykyisiksi söpöläisiksi ja keijuista populaarikulttuurissa. Keijujen pienentäminen on laitettu Shakespearen nimiin – kenenpä muunkaan. Söpöytensä he saivat 1800-luvulla, jolloin muotiin tulivat viktoriaaniset kukkaiskeijut. Kirjallisuudessa keijuja on esiintynyt Tolkienin hatioista nykyromantasiaan.

Keijut – Myyttinen historia on ihan uudenlaisesta aiheesta kirjoitettu historiikki ja minusta hyvää taustoittavaa luettavaa ainakin kaikille fantasiakirjallisuuden ystäville.

Sara Norja: Keijut – Myyttinen historia
SKS Kirjat 2026, 240 s.