Hannu Mäkelä: Kirjoittamisen ilo

 

Muutama vuosi sitten luin Hannu Mäkelän kirjan Lukemisen ilo eli miksi yhä rakastan kirjoja. Sen rinnakkaisteos on Kirjoittamisen ilo eli miksi yhä rakastan sanoja.

Kirjoittamisen ilossa Mäkelä käy läpi omaa kirjoittajahistoriaansa ensimmäisestä viisivuotiaana pölkkykirjaimilla kirjoittamastaan lauseesta aloittaen. Ihan siitä ei vielä kirjailijan ura auennut, mutta varsin aikaisin kuitenkin. Mäkelän kaksi ensimmäistä romaania Matkoilla kaiken aikaa ja Kylliksi! tai liikaa ilmestyivät molemmat 1965.

Vaikka kirjan nimi on Kirjoittamisen ilo, niin ei kirjoittaminenkaan ole aina pelkkää iloa. Mäkelä teki pitkään töitä kustantamossa, eikä töiltä tahtonut jäädä aikaa omaan kirjoittamiseen.

”Ilman uuden tekstin luomista elämäni pysähtyi ja minusta tuli jonkinlainen zombi. Aina kun pääsin oman aiheen pariin sitä työstämään, jotenkin innostuin ja piristyin, muutuin taas hetkeksi enemmän ihmiseksi. Kirjoittaminen eikä mikään muu oli todellisinta minua.”

Kun katsoo vaikuttavaa listaa Mäkelän kirjoittamista teoksista, on helppo uskoa lainauksen viimeinen lause. Mäkelä on kirjoittanut proosaa, runoja, näytelmiä ja kuunnelmia, tietoteoksia – ja lastenkirjoja. Paavo Haavikko varoitti häntä julkaisemasta Herra Huuta, lastenkirja veisi häneltä maineen.

Mäkelä kirjoittaa omista kirjoitusrutiineistaan, siitä, mistä hän saa aiheensa (”Mistä, se on yhtä suurta sattumaa.”), siitäkin, voiko kirjoittamista opettaa. Kirjan tekemisen vaiheita hän vertaa talon rakentamiseen. Hänen oman kokemuksensa mukaan proosan ja runouden tuottamisessa on eroa: ”Proosa kirjoitetaan, runo annetaan”.

Kirjoittamisen iloa oli mukava lukea, mutta enemmän nautin aiemmasta kirjasta Lukemisen ilo. Siihen oli ahkeran lukijan helppo samastua. Kirjoittamisen ilo kertoo kirjailijan kirjoittamisesta. Siitä ovat tavallisen bloggaajan yritelmät kaukana. Nykykritiikin laadusta kirjoittaessaan Mäkelä sanoo bloggaajista kauniisti.

”Paneutuvaa kritiikkiä voi saada yhä vaikkapa kirjabloggareiden henkilökohtaisilta palstoilta. Ne eivät pyri universaaleihin tuomioihin, vaan ilmoittavat subjektiiviset lähtökohtansa.”

Hannu Mäkelä: Kirjoittamisen ilo eli miksi yhä rakastan sanoja
Kirjapaja 2022, 170 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 42. Kirjan nimessä on alaotsikko.