Calixthe
Beyala on kamerunilainen,
nykyisin Ranskassa asuva kirjailija. Romaanin Assèze,
afrikkalainen päähenkilö syntyy samoihin aikoihin kun
Kamerun itsenäistyy. Hänen elämäänsä tutustuminen voisi periaatteessa olla mielenkiintoista.
Pikkulapsena
Assèze asuu äitinsä ja isoäitinsä kanssa pienessä kylässä. Maaseudulla on köyhyyttä
ja näköalattomuutta,
mutta myös perinteitä ja yhteisöllisyyttä.
Vähän
vanhempana Assèze pääsee Doualaan, Kamerunin suurimpaan kaupunkiin. Hän asuu
rikkaan korruptoituneen virkamiehen Awonon perheessä. Awono on tai ei ole
Assèzen isä. Assèzen
odotetaan olevan käytökseltään esimerkkinä Awonon tyttärelle, itsepäiselle ja tottelemattomalle
Sorrayalle. Kerronta keskittyy tyttöjen väliseen suhteeseen, jossa Sorraya
on ylivoimainen. Hän halveksii ja kiusaa. Kaupungissa on suuret elintasoerot.
Awonon kaltaiset valkaistumaan pyrkivät rikkaat kouluttavat lapsensa
ranskalaisissa kouluissa. Assèze laitetaan tavallisen kansan kouluun, jossa
yhdellä luokalla on satakahdeksankymmentä oppilasta. Kun Awono kuolee
vallankaappausyrityksen aiheuttamaan järkytykseen, Assèze jää puille paljaille.
Assèze
päättää lähteä haaveiden
paratiisilliseen kaupunkiin Pariisiin ja onnistuu pääsemään sinne.
Pariisissa musta paperiton maahanmuuttaja on työnantajien
riiston kohteena. Kaupungissa on köyhää ja näköalatonta ja lisäksi siellä on
kylmä.
Sanoin,
että kaikki tämä voisi olla periaatteessa mielenkiintoista. Kirjaan
valittu ivallinen tyyli teki kuitenkin vaikeaksi päästä siihen sisälle ja
etäännytti Assèzesta, vaikka hän on minäkertoja. Assèzen iva kohdistuu myös afrikkalaisiin
ja Afrikkaan kokonaisuutena. Se häviää joskus Pariisissa, kun hän muistelee
kotikyläänsä.
”En
tuntenut katumusta, en katkeruuttakaan. Mutta oli erinäisiä päiviä, jolloin
olin paratiisissa, ja kyseinen paratiisi maistui lapsuuteni Afrikalle. [- -]
Kuulin pölyistä maata raapivien kanojen kaakatuksen, kameleonttiliskot, jotka
hätistelivät naaraitaan. Onni asui vanhojen, mälliään jauhavien miesten suussa,
naisten käsissä, jotka nappasivat täin, jonka he tappoivat hampaittensa
välissä. Kuulo- ja hajuaistin paratiisi.”
Vaikka
minä en erityisesti innostunutkaan, kirjaa on arvostettu Ranskassa niin, että
Beyala on saanut siitä nuorille kirjoittajille tarkoitetun Ranskan akatemian
palkinnon Prix François Mauriac.
Calixthe Beyala: Assèze, afrikkalainen
Suomentanut Jukka Barthelius
Kampus Kustannus 2011, 420 s.
Ranskankielinen alkuteos Assèze l’Africaine 1994
***********
Sorraya
on kirjan monista ärsyttävistä henkilöistä ärsyttävin. Kirja sopii hyvin
Helmet-haasteen kohtaan 17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo.
Onpa erikoista, tuo ivallinen tyyli. Mitähän sillä on haettu, vai kertooko se vain oikeasti halveksunnasta... Onkohan tuossa arvostuksessa nyt mukana sympatiaa, koska kirjailija on Kamerunista, mietin.
VastaaPoistaEhkä kirjailija on halunnut korostaa käsitystään Afrikan ja erityisesti Kamerunin tulevaisuuden toivottomuudesta. En tiedä. Kirja on ilmestynyt vain kolmisenkymmentä vuotta Kamerunin itsenäistymisen jälkeen.
PoistaIvallisuus on lähtökohtaisesti hyvin luotaan työntävää. En ehkä tartu tähän kirjaan, vaan etsin jotain muuta afrikkalaista.
VastaaPoistaAfrikkalaisia kirjailijoita on viime vuosina suomennettu jonkin verran. Varmasti löytyy jotakin sinua enemmän miellyttävää, jos haluat lukea afrikkalaista kirjallisuutta.
Poista