Jukka Tuhkuri: Jään voima – Kertomus Endurancen uppoamisesta ja löytämisestä

 

Jukka Tuhkuri on lujuusopin professori, jonka tutkimuskohteena on jää. Hän on kirjoittanut erinomaisen tietokirjan Jään voima – Kertomus Endurancen uppoamisesta ja löytämisestä. Endurance oli tutkimusmatkailija Ernest Shackletonin laiva, joka upposi Weddellinmerellä lähellä Etelämannerta vuonna 1915. Tuhkuri oli mukana retkikunnassa Endurance22, joka löysi 3000 metrin syvyyteen vajonneen Endurancen. Jään voimassa kerrotaan kahdesta matkasta, joiden välissä on yli sata vuotta. Pidin kirjan rakenteesta, jossa on neljä laajaa osiota. Niissä on aiheena vuorotellen Shackletonin tutkimusmatka ja Endurancen löytäjien matka.

Shackletonin tavoitteena oli kulkea ensimmäisenä Etelämantereen yli Weddellinmereltä Etelänavan kautta Rossinmerelle. Tavoite jäi saavuttamatta, kun edes Etelämantereelle ei päästy. Kirjassa taustoitetaan Shackletonin matkaa kertomalla muista 1900-luvun alun Etelämantereen tutkijoista ja heidän laivoistaan. Amundsenin ja Scottin kilpailu Etelänavalle pääsystä kerrataan. Shackletonkin oli yrittänyt päästä Etelänavalle, mutta hän ryhmineen oli joutunut kääntymään takaisin.

Shackletonin ja hänen miestensä matka tuntuu seikkailukertomukselta. Endurance jäi kiinni jäihin ja ajelehti jään mukana yli kahdeksan kuukautta ennen kuin murskaantui ja upposi. Retkikunta siirtyi jäälautalle. Jäälautoilla he olivat melkein kuusi kuukautta ennen kuin pääsivät vesille Endurancen pelastusveneillä, joita olivat kuljettaneet mukanaan. Viikossa – tuskien täyttämässä viikossa – he onnistuivat pääsemään asumattomalle Elefanttisaarelle. Suurin osa miehistä jäi sinne odottamaan, kun Shackleton ja viisi muuta miestä suuntasivat kohti Etelä-Georgian saarta, jolla oli valaanpyyntiasemia. Matka kesti kuusitoista päivää, mutta perille he pääsivät. He saivat apua ja noutivat muun miehistön. Aivan käsittämätöntä on, että kukaan ei kuollut.

Tuhkuri on tutustunut perusteellisesti Shackletonin ja hänen miestensä päiväkirjoihin, heidän julkaisemiinsa kirjoihin ja heistä myöhemmin kirjoitettuihin teoksiin. Hienosti hän nostaa kirjeenvaihtoon perustuen esille myös Shackletonin vaimon kokemukset.

Endurancen löytäneen retkikunnan matka eroaa tietysti täysin Shackletonin matkasta. Se oli turvallinen Raumalla rakennetussa jäihin suunnitellussa aluksessa nimeltään Agulhas. Yhteydet muuhun maailmaan toimivat reaaliajassa. Tästäkin kirjan osasta Tuhkuri kirjoittaa innostuneesti. Hän kertoo omasta työstään eli laivaan kohdistuvien jääkuormien mittaamisesta ja Etelämeren jään ominaisuuksien tutkimisesta, mutta myös siitä, millaista oli olla osana kansainvälistä retkikuntaa ja millainen helpotus ja juhla Agulhasilla vallitsi, kun Endurance löytyi.

Jään voimasta välittyy vahvana Tuhkurin kiinnostus, melkeinpä rakkaus, jäätutkimusta ja Etelämannerta kohtaan. Hän onnistuu välittämään tunteensa katsellessaan välillä sumuisen harmaata, välillä auringon kirkastamaa ahtojääkenttää. ”Oli päiviä, joiden en olisi halunnut päättyvän.” Kaikki tämä on kirjoitettu todella hyvin. Kirjallisuuden ystävä löytää tekstistä lukuisia kirjallisuusviitteitä Alastalon salista Moby Dickin ja Jules Vernen kautta Olli Jaloseen. Kirjassa on enemmänkin juttua pingviineistä, mutta tämä lainaus pitää sisällään paljon:

”Jäälakeudella seisova yksinäinen pingviini on voimakas näky. Siihen liittyy kaikki se, mitä Etelämanner on kuvissa ja myyteissä: valkoisuus, kylmyys, autius ja meditatiivisuus. Etelämantereella on luonnollista seisoa paikallaan selkä tuuleen ja vain olla osa maisemaa.”

Jukka Tuhkuri: Jään voima – Kertomus Endurancen uppoamisesta ja löytämisestä
Siltala 2024, 380 s.