Elly Griffithsin Ruth Galloway -dekkareita
on kehuttu monessa blogissa, joten päätin kokeilla niitä, kun kirjastossa
sattui olemaan sarjan ensimmäinen osa. Aloitusosan perusteella nämä kannattaisikin
lukea järjestyksessä.
Ruth Galloway on arkeologi. Hän
opettaa Pohjois-Norfolkin yliopistossa arkeologiaa ja erityisesti rikosteknistä
ihmisluiden tutkimusta. Hänen apuaan pyydetään, kun poliisi on löytänyt
marskimaahan haudattuja lapsen luita. Kyseiset luut osoittautuvat
arkeologisesti merkittäviksi, mutta eivät poliisin kannalta kiinnostaviksi.
Niiden kautta Ruth tutustuu rikoskomisario Harry Nelsoniin ja pian Ruthin
taitoja tarvitaan kahden tytön katoamisen tutkimisessa.
Dekkareita ilmestyy niin paljon,
että luulisi vetävän päähenkilön kehittelyn olevan jo vaikeaa. Ruth Galloway
erottuu ammattinsa vuoksi. Hän on itsenäinen, osaava ja kekseliäs. Muutama
liikakilo tuntuu tosin vaivaavan melkoisesti.
Ruth asuu muiden mielestä
synkällä paikalla. Ikkunasta näkyy kilometreittäin marskimaata.
”Mutta tänään, tänä harmaana talviaamuna elollisia olentoja ei ole näkyvissä sillä etäisyydellä, minne katse kantaa. Kaikki on kalvakkaa ja veden huuhtomaa, harmaanvihreä sulautuu harmaanvalkoiseksi siellä, missä marskimaa kohtaa taivaan. Meri näkyy kaukana tummemmanharmaana viivana, missä lokit ajelevat aalloilla. Maisema on lohduttoman autio, eikä Ruthilla ole aavistustakaan, miksi hän pitää siitä näin paljon.”
Ruthin asuinpaikka tarjoaa
aineksia pieneen pelotteluun ja näyttämön loppuratkaisulle.
Ruthin ammattia lukuun ottamatta Risteyskohdat on tavanomainen dekkari
ihmissuhdesotkuineen ja vaihtelevine epäiltyineen. Syyllinen selviää lähes
sattumalta. Risteyskohdat on
leppoisaa luettavaa, jos nyt niin voi sanoa dekkarista. Se ei ole kovin
jännittävä, eikä kovin pelottava, mutta sitä oli mukava lukea. Erityisplussa siitä,
että suomentaja on kansiliepeen mukaan arkeologi. Terminologian pitäisi ainakin
olla oikein.
Elly Griffiths:
Risteyskohdat
Suomentanut Anna
Lönnroth
Tammi 2017, 345 s.
Englanninkielinen alkuteos The
Crossing Places 2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.