Margaret
Atwoodin uutuus Vanhaa rakkautta on kertomuskokoelma. Taas
kerran alkuperäinen nimi Old Babes in the Wood on aivan erilainen. Kokoelmasta löytyy kyllä
perusteluja suomenkieliselle nimelle.
Kertomukset on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen on Tig & Nell ja kolmas Nell & Tig. Välissä on Paha äitini. Tig ja Nell ovat vanha aviopari. Kertomuksissa näkökulma on Nellin. Kokoelman aloittaa Ensiapua, jossa Nell ja Tig ovat ensiapukurssilla, koska he tarvitsevat todistuksen voidakseen pitää luentoja luontoaiheisella risteilyllä. Nell miettii nykyaikaa ja heidän vaaroista piittaamatonta nuoruuttaan. Kaksi kärventynyttä miestä kertoo, miten eri tavalla toinen maailmansota vaikutti Nellin ja Tigin kahden ystävän sodanjälkeiseen elämään. Tarinassa Morte de Smudgie Nell muistelee aikaa, jolloin hänen kissansa Smudgie kuoli ja hän kirjoitti sen muistoksi mukaelman Tennysonin runosta Morte d’Arthur. Nell ja Tig suhtautuivat kuolemaan eri tavalla.
”Hänellä [Tigillä] oli melkein
samanlainen taito tehdä pilaa kuolemasta kuin meksikolaisilla. Tai ei
oikeastaan tehdä pilaa. Taito tunnustaa, että kuolema oli osa elämää.”
Kokoelman päättävässä osassa Nell
& Tig Tig on kuollut ja Nell yrittää selviytyä. Varsinkin kertomus Puulipas
on niin surullinen, että läheisensä menettäneen voi olla vaikea lukea sitä. Siinä
Nell käy heidän kesäasunnollaan läpi Tigiltä jääneitä tavaroita.
Osiossa Paha äitini on
keskenään erilaisia kertomuksia. Muutama tapahtuu tulevaisuudessa, ja koronapandemia
on varmaan vaikuttanut niiden syntyyn. Impatient Griselda on
Griselda-sadun muunnos, jossa jonkun toisen galaksin joltakin planeetalta
tullut avustustyöntekijä yrittää viihdyttää karanteenissa olevia ihmisiä. Kertomuksessa
Vainajan haastattelu Atwood keskustelee George Orwellin kanssa meedion
välityksellä. Orwellin ajasta ja nykyajasta löytyy paljon samaa.
Hauskimpia ovat kertomukset,
joissa pääosissa on vanhoja naisia, ystävyksiä keskenään pienestä piikittelystä
huolimatta. Tarinassa Ilmassa: symposium kolme feministiä, jotka ovat
entisiä yliopisto-opettajia, kokoontuu kirjoittamaan ehdotusta
lahjoitusoppituolin perustamiseksi. Virkaan valittavan pitäisi olla nainen. He
eivät etene kirjoittamisessaan, vaan eksyvät koko ajan sivupoluille, kuten
tukanväriin, tutkijanaisten kohteluun ennen ja nyt, kasvisnaksuihin, rintaimplantteihin,
entisaikaan aiheuttamiinsa selkkauksiin.
”Muistatteko kun perustimme
sen Suuria naisia -nimisen lehden ’joka pelottaa postimiehiä’?
Muistatteko sen naisvihaisia freudilaisanalyytikkoja käsittelevän Lesbot
leposohvalla -numeron?”
Atwoodin kertomukset ovat teräviä
ja usein humoristisia, vaikka monessa on aiheena kuolema. Vanhenemista ja surua
katsotaan lämpimän ymmärtäväisesti. Kirja onkin omistettu lukijoiden, perheen
ja ystävien ohella erityisesti Atwoodin pitkäaikaiselle kumppanille Graeme
Gibsonille, joka kuoli 2019.
Margaret Atwood: Vanhaa rakkautta
Suomentanut Hilkka Pekkanen
Otava 2024, 279 s.
Englanninkielinen alkuteos Old Babes in the Wood 2023
Onpa mainioita aiheita. Kiinnostuin oitis.
VastaaPoistaPitkä ura ja pitkä elämänkokemus näkyy näissä kertomuksissa.
PoistaMinä myös! Kiitos vinkistä, pistin varaukseen. Jonoa näyttää meillä olevan.
VastaaPoistaJonoa on täälläkin. Huomasin laittaa kirjan varaukseen jo kesällä.
PoistaVarasin viisi päivää sitten ja nyt on englanninkielinen jo "matkalla noutopaikkaan" ja suomenkielisessä olen sijalla 10. Meidän seudun väki hmm... ei oikein taida lukea niitä kirjoja, joita minä luen. Minun etuni.
PoistaHelmet-alueella asuu niin paljon ihmisiä, että uutuuskirjojen varausjonot kasvavat pitkiksi. Onnellinen sinä!
PoistaMinulla on tämä noin puolivälissä alkukielellä, kun olen lukenut novelleja aina jossain välissä jonkin. Hankin myös suomennoksen ja nyt mietin lukisinko sen alusta alkaen vai siitä kohdasta, jossa olen englanniksi, vai ensin englanninkielisen loppuun vai miten. Joka tapauksessa luen kokonaan molemmat, koska Atwood ei petä.
VastaaPoistaOnkin aikanaan mielenkiintoista lukea postauksesi, kun tutustut kirjaan noin perusteellisesti.
PoistaMinulla on sivistyksessä Atwoodin mentävä aukko, vaikka hyllyssä on ainakin yksi hänen kirjansa. Pitänee korjata tilanne jossain kohtaa.
VastaaPoistaEn oikein edes tiedä, miten ihmeessä en ole tullut tarttuneeksi mihinkään hänen kirjoistaan.
Minäkään en ole lukenut Atwoodia kovin paljon. Vanhaa rakkautta taitaa olla neljäs Atwoodini.
PoistaMe olemme lukeneet lukupiirissä Atwoodin Orjattaresi ja Testamentit. Saattaa olla, että vielä joskus palaan Atwoodin kirjoihin ja tämä tuntuisi olevan melko kiinnostava teos.
VastaaPoistaOlen lukenut Orjattaresi ja vaikka pidin siitä, en ole tullut tarttuneeksi jatko-osaan.
PoistaTästä taisi olla nyt viikonloppuna arvio Hesarissakin. En ole Atwoodin kirjoista innostunut tarpeeksi lukeakseni, hänen maineensakin nykyisin on kovin ristiriitainen. Teemat tässä ovat sinänsä kiinnostavia.
VastaaPoistaHesarissa oli tosiaan iso juttu tästä kirjasta.
PoistaMinulla on Atwoodin kokoinen aukko sivistyksessä kuten Minnalla ja Ammallakin, sillä en ole lukenut häneltä mitään vaikka tiedän kirjojaan kansikuvaa myöten, eli ei ole voinut välttyä kuulemasta. Jotenkin vin tuntuvat itselleni liian vierailta, siis nämä Orjattaresi jne.
VastaaPoistaEihän kaikkien tarvitse lukea kaikkea, oman kiinnostuksen mukaan mennään.
PoistaMargaret Atwoodilta voi odottaa teräviä näkökantoja! Esittelemistäsi kertomuksista Vainajan haastattelu olisi todella mielenkiintoista lukea. George Orwell oli niin oikeassa 1984-kirjassaan, ja pahoin pelkään, että Orjattaresi-kirjan tarina alkaa myös muistuttaa yhä enenevässä määrin todellisuutta uuden Yhdysvaltain presidentin myötä. Toivotaan, että paljon savua ilman tulta.
VastaaPoistaKirjailijoilla on näkemystä. He ovat usein oikeassa, vaikka nyt täytyy toivoa, että Atwoodin dystopia ei toteudu.
PoistaAtwoodia on kyllä ilo lukea, vaikka olisivatkin kauhistuttavaa dystopiaa. Olen iloinen tästä kokoelmasta niin saan lukea häntä pienissä erissä esimerkiksi lounaaksi
VastaaPoistaKertomuksia kannattaakin lukea vähitellen. Usein tulee luettua kaikki yhtä mittaa, eikä silloin perehdy kunnolla jokaiseen.
PoistaNovelleja ei ole tullut aikoihin luettua, joten tämän vinkin voisin ottaa talteen ihan vain senkin vuoksi, että Atwood on niin teräväkatseinen. Kiitos siis vinkistä!
VastaaPoistaOle hyvä! Toivottavasti pidät.
Poista