Eeva Kilpi: Terveisin

Minulla on ollut hyllyssäni kauan Eeva Kilven runokokoelma Laulu rakkaudesta ja muita runoja. Lueskelen sitä aina välillä. Terveisin-kokoelma on myös 1970-luvulta ja luin sen pian ilmestymisen jälkeen. Nyt kirja osui käteeni eräässä antikvariaatissa ja sattui vielä olemaan ensipainos, joten olihan se ostettava. Monen runon kohdalla huudahdin ajatuksissani: Täälläkö tämä olikin! Esimerkiksi seuraavan:

Reportterin mentyä

haastattelen pihassa kuminaa:

»Miten päätitte olla mauste?»

Runot on ryhmitelty osastoihin, joiden aiheita ovat muun muassa yksinäisyys, kipu ja luonto. Vaikka osa aiheista on raskaita, niin runot eivät ole.  Nämä runot tekevät hyvää.

Luontorunoja on monta. Eeva Kilpi on ollut luontosuhteessaan edelläkävijä. 70-luvulla luonnonsuojelu ei todellakaan ollut valtavirtaa. Samoihin aikoihin julkaistussa romaanissa Häätanhu on sama tunnelma kuin Terveisin-kokoelmassa.

Tänä iltana minulle selvisi heijastuksen tarkoitus:

Mikä muu saisi kuun lumpeitten joukkoon?

Runot ovat nimettömiä. Moni niistä on hyvin lyhyt ja muistuttaa aforismia. Yhden osan nimikin on Mietteitä. Vaikka kokoelmassa on myös pitempiä runoja, lainaan tähän vielä yhden lyhyen, koska se osui täydellisesti tämän viikon räntäsateen tunnelmaan (vaikkei vielä olekaan huhtikuu).

Huhtikuu.

Lunta sataa pystysuoraan ylöspäin.

Ei piru keksinyt enää muuta.

Eeva Kilpi: Terveisin

WSOY 1976, 116 s.

***********

Helmet haaste: 2. Kotimainen runokirja.

Reader, why did I marry him -blogin runohaaste.