Sivut

sunnuntai 13. lokakuuta 2024

Vehka Kurjenmiekka: Talventaitto

 

Talventaitto on Merenkehrä-sarjan toinen osa. En ole lukenut ensimmäistä osaa Kellopelisydän, mutta se ei haittaa. Kirjailija Kurjenmiekan mukaan nämä kaksi kirjaa voi lukea kummassa järjestyksessä tahansa. Ajallisesti Talventaiton tapahtumat ovat paljon ennen Kellopelisydäntä.

Talventaiton fantasiamaailmassa on taikuutta, mutta muuten se muistuttaa vanhaa aikaa, jolloin kasvatettiin ruoka itse ja asuttiin mökeissä, jotka lämmitettiin puilla ja joihin vesi kannettiin kaivosta. Maailmassa ei ole kaikki kohdallaan. Siihen tihkuu haavoista pimeyttä, vuodenkierto ei ole ennallaan. Talventaittaja Kaihon ja kesänkaataja Alatin tehtävänä on kannatella vuodenkiertoa yhden vuoden ajan. Tehtävä ei ole helppo. Heidän edeltäjänsä eivät ole viime aikoina aina selvinneet.

Meidän on määrä asua yhdessä, koska siten kesä ja talvi, vuodenkierron vastaparit, pääsevät punoutumaan luontevammin toistensa lomaan. Elämän on oltava jaettua, sillä siten taikuus toimii: talven syvimpinä pakkasinakin kesän siemenet uneksivat lumen ja roudan alla, ja hehkukuun helteillä Vuolasvirran syvänteissä lymyää jääntiheä pimeys.

Talventaitto lumoaa tunnelmallaan ja kielellään. Tunnelman kuvaamiseen en löydä oikeita sanoja, viipyilevä ja hieman surumielinen, jotain sinnepäin. Tämä ei tarkoita, etteikö kirjassa olisi dramaattisia tapahtumia. Kieli on kaunista, siinä on uusia sanoja, kuten fantasiaan kuuluu, ja paljon luontovertauksia. Kukkia on niin runsaasti, että välillä jo etsin netistä, löydänkö niille symbolimerkityksiä.

Minä tuijotan Kaihoa ja seppelettä hänen käsissään. Syysruusujen joukkoon on pujoteltu luhtavillaa ja kanervankukkia. Seppele ei ole täydellinen, sillä kehä on horjuva ja osa ruusunoksista katkeilleita, mutta solmittu lupaus on silti vilpitön ja täynnä ikivanhaa taikuutta.

Löysin viittauksia mytologiaan kuten maailmanpuun taikuuden ytimestä. Näin sukupuolen liukumista, ihmisen muuttumista, jopa jälleensyntymistä. Ajatukset hipaisivat ilmastonmuutosta. Ja olihan Kaihon ja Alatin tarina myös rakkauskertomus. En kuitenkaan halua analysoida liikaa. Fantasia on samanlaista kuin sadut: liika analysointi hävittää lumouksen.

Olen lukenut fantasiaa aika vähän, lähinnä joitakin klassikoita. Talventaitto toi mieleeni Ursula K. Le Guinin. On upeaa, että meillä julkaistaan näin hienoa fantasiaa.


Vehka Kurjenmiekka: Talventaitto
Aula & Co 2024, 312 s.

18 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa aivan minun kirjaltani, kiitos vinkistä! Hyvä tietää, että nämä kaksi kirjaa voi lukea haluamassaan järjestyksessä. Minultakin on näet tuo ensimmäinen osa lukematta. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän jälkeen aion lukea myös Kellopelisydämen. Kolmas osa on tulossa myöhemmin.

      Poista
  2. Näkyyhän tuo kukkaharrastus kirjailijan nimessäkin, jonka oletan olevan nimimerkki. Ja toki moni, joka perehtyy taikuuteen perinteisestä näkökulmasta käsin, aloittaa botaniikasta.

    Vertaus Ursula Le Guiniin on niin mahtava suositus, että taidan hankkia Kurjenmiekkaa hyllyyni joskus seuraavalla Suomen-matkalla.

    Kiitos myös bloggarille yrityksistä kuvata kirjan tunnelmia. Nekin hyvä suositus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti minun näkemykseni kirjasta vastaa sitten aikanaan sinun lukukokemustasi edes jonkun verran.
      Kirjailijan nimessä etunimi on nimimerkki.

      Poista
  3. Minä yritin lukea Kellopelisydäntä, mutten päässyt mukaan maailmaan. Onneksi Talventaiton voi lukea itsenäisenä teoksenaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska en ole lukenut Kellopelisydäntä, en yhtään tiedä, miten nämä kaksi kirjaa poikkeavat toisistaan. Toivottavasti Talventaitto sopii paremmin makuusi.

      Poista
  4. Minäkään en kovin paljon ole fantasiaa lukenut, mutta luulenpa, että Kurjenmiekka on yksi niistä kirjailijoista, joiden tuotantoon olisi syytä ja joihin haluasin tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle käy niin, että kun luen fantasiaa tai scifiä, niin yleensä pidän lukemastani. Sitten ihmettelen, miksen lue tällaista enemmän.

      Poista
  5. Vehkan kirjat ovat tavattoman suosittuja, enkä ihmettele sitä, sillä niiden tarinat kuulostavat todella kiinnostavilta ja persoonallisilta, vaikken ole kumpaakaan lukenutkaan. Syy lukemattomuuteen on etupäässä se, etten ole fantasiasta oikein innostunut, ja aika harvakseltaan sitä luen. Tämä Talventaitto tuntuu tarinan tasolla Kellopelisydäntä kutsuvammalta, tähän voisin vaikka juuri talvella tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vehka itse oikein kehotti minua aloittamaan Talventaitosta. Ehkä tämä järjestys sopisi sinullekin.

      Poista
  6. Kirjailija ja kirja ovat minulle uusia nimiä. Varmasti siksi, että olen lukenut hyvin vähän fantasiakirjallisuutta. Mutta kiva oli lukea postaustasi, tuli lähes sellainen tunne, että olisi kiva tutustua tähän kirjaan lähemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talventaiton edeltäjä Kellopelisydän oli viime vuonna hyvin suosittu, mutta ilmeisesti sen lukijat olivat jonkin verran meitä nuorempia.

      Poista
  7. Meillä fantasiakirjat löytyvät lukevan tyttären hyllystä, ja niitä on paljon! Vielä en ole siitä hyllystä lainannut ja lukupiirissä olleet fantasiat eivät ole minuun kolahtaneet. Vehkan kirjoista olen ollut tietoinen, on aina hienoa, kun kirjasomelaisesta tulee kirjailija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti suosittujen kirjasomettajien kirjat lisäävät kiinnostusta lukemiseen.

      Poista
  8. Fantasiaa tulee luettua nykyään tosi vähän. Vehka Kurjenmiekan kirjat kuitenkin kuulostavat sellaisilta, että niihin voisi uppoutua sitten, kun on aikaa ja rauhaa. Täytyy pitää mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taiventaiton tunnelma on sellainen, että sitä ei kannatakaan yrittää lukea kiireessä.

      Poista
  9. Fantasia ei ole oikein missään elämänvaiheessa ollut mun lukulistalla, mutta arvostan silti kovasti tällaista kotimaista tuotantoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hienoa, että tulee uusia rohkeita kirjailijoita!

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.