Talventaitto on
Merenkehrä-sarjan toinen osa. En ole lukenut ensimmäistä osaa Kellopelisydän,
mutta se ei haittaa. Kirjailija Kurjenmiekan mukaan nämä kaksi kirjaa voi lukea
kummassa järjestyksessä tahansa. Ajallisesti Talventaiton tapahtumat
ovat paljon ennen Kellopelisydäntä.
Talventaiton
fantasiamaailmassa on taikuutta, mutta muuten se muistuttaa vanhaa aikaa,
jolloin kasvatettiin ruoka itse ja asuttiin mökeissä, jotka lämmitettiin puilla
ja joihin vesi kannettiin kaivosta. Maailmassa ei ole kaikki kohdallaan. Siihen
tihkuu haavoista
pimeyttä, vuodenkierto ei ole
ennallaan. Talventaittaja Kaihon ja kesänkaataja Alatin
tehtävänä on kannatella vuodenkiertoa yhden vuoden ajan. Tehtävä ei ole helppo.
Heidän edeltäjänsä eivät ole viime aikoina aina selvinneet.
”Meidän
on määrä asua yhdessä, koska siten kesä ja talvi, vuodenkierron vastaparit,
pääsevät punoutumaan luontevammin toistensa lomaan. Elämän on oltava jaettua,
sillä siten taikuus toimii: talven syvimpinä pakkasinakin kesän siemenet
uneksivat lumen ja roudan alla, ja hehkukuun helteillä Vuolasvirran syvänteissä
lymyää jääntiheä pimeys.”
Talventaitto lumoaa tunnelmallaan ja
kielellään. Tunnelman kuvaamiseen en löydä oikeita sanoja, viipyilevä ja hieman
surumielinen, jotain sinnepäin. Tämä ei tarkoita, etteikö kirjassa olisi
dramaattisia tapahtumia. Kieli on kaunista, siinä on uusia sanoja, kuten
fantasiaan kuuluu, ja paljon luontovertauksia. Kukkia on niin runsaasti, että
välillä jo etsin netistä, löydänkö niille symbolimerkityksiä.
”Minä tuijotan Kaihoa ja
seppelettä hänen käsissään. Syysruusujen joukkoon on pujoteltu luhtavillaa ja
kanervankukkia. Seppele ei ole täydellinen, sillä kehä on horjuva ja osa
ruusunoksista katkeilleita, mutta solmittu lupaus on silti vilpitön ja täynnä
ikivanhaa taikuutta.”
Löysin viittauksia mytologiaan
kuten maailmanpuun taikuuden ytimestä. Näin sukupuolen liukumista, ihmisen
muuttumista, jopa jälleensyntymistä. Ajatukset hipaisivat ilmastonmuutosta. Ja
olihan Kaihon ja Alatin tarina myös rakkauskertomus. En kuitenkaan halua
analysoida liikaa. Fantasia on samanlaista kuin sadut: liika analysointi
hävittää lumouksen.
Olen lukenut fantasiaa aika
vähän, lähinnä joitakin klassikoita. Talventaitto toi mieleeni Ursula K.
Le Guinin. On upeaa, että meillä julkaistaan näin hienoa fantasiaa.
Vehka Kurjenmiekka: Talventaitto
Aula & Co 2024, 312 s.
Tämä kuulostaa aivan minun kirjaltani, kiitos vinkistä! Hyvä tietää, että nämä kaksi kirjaa voi lukea haluamassaan järjestyksessä. Minultakin on näet tuo ensimmäinen osa lukematta. 😊
VastaaPoistaTämän jälkeen aion lukea myös Kellopelisydämen. Kolmas osa on tulossa myöhemmin.
PoistaNäkyyhän tuo kukkaharrastus kirjailijan nimessäkin, jonka oletan olevan nimimerkki. Ja toki moni, joka perehtyy taikuuteen perinteisestä näkökulmasta käsin, aloittaa botaniikasta.
VastaaPoistaVertaus Ursula Le Guiniin on niin mahtava suositus, että taidan hankkia Kurjenmiekkaa hyllyyni joskus seuraavalla Suomen-matkalla.
Kiitos myös bloggarille yrityksistä kuvata kirjan tunnelmia. Nekin hyvä suositus.
Toivottavasti minun näkemykseni kirjasta vastaa sitten aikanaan sinun lukukokemustasi edes jonkun verran.
PoistaKirjailijan nimessä etunimi on nimimerkki.
Minä yritin lukea Kellopelisydäntä, mutten päässyt mukaan maailmaan. Onneksi Talventaiton voi lukea itsenäisenä teoksenaan.
VastaaPoistaKoska en ole lukenut Kellopelisydäntä, en yhtään tiedä, miten nämä kaksi kirjaa poikkeavat toisistaan. Toivottavasti Talventaitto sopii paremmin makuusi.
PoistaMinäkään en kovin paljon ole fantasiaa lukenut, mutta luulenpa, että Kurjenmiekka on yksi niistä kirjailijoista, joiden tuotantoon olisi syytä ja joihin haluasin tutustua.
VastaaPoistaMinulle käy niin, että kun luen fantasiaa tai scifiä, niin yleensä pidän lukemastani. Sitten ihmettelen, miksen lue tällaista enemmän.
PoistaVehkan kirjat ovat tavattoman suosittuja, enkä ihmettele sitä, sillä niiden tarinat kuulostavat todella kiinnostavilta ja persoonallisilta, vaikken ole kumpaakaan lukenutkaan. Syy lukemattomuuteen on etupäässä se, etten ole fantasiasta oikein innostunut, ja aika harvakseltaan sitä luen. Tämä Talventaitto tuntuu tarinan tasolla Kellopelisydäntä kutsuvammalta, tähän voisin vaikka juuri talvella tarttua.
VastaaPoistaVehka itse oikein kehotti minua aloittamaan Talventaitosta. Ehkä tämä järjestys sopisi sinullekin.
PoistaKirjailija ja kirja ovat minulle uusia nimiä. Varmasti siksi, että olen lukenut hyvin vähän fantasiakirjallisuutta. Mutta kiva oli lukea postaustasi, tuli lähes sellainen tunne, että olisi kiva tutustua tähän kirjaan lähemmin.
VastaaPoistaTalventaiton edeltäjä Kellopelisydän oli viime vuonna hyvin suosittu, mutta ilmeisesti sen lukijat olivat jonkin verran meitä nuorempia.
PoistaMeillä fantasiakirjat löytyvät lukevan tyttären hyllystä, ja niitä on paljon! Vielä en ole siitä hyllystä lainannut ja lukupiirissä olleet fantasiat eivät ole minuun kolahtaneet. Vehkan kirjoista olen ollut tietoinen, on aina hienoa, kun kirjasomelaisesta tulee kirjailija!
VastaaPoistaToivottavasti suosittujen kirjasomettajien kirjat lisäävät kiinnostusta lukemiseen.
PoistaFantasiaa tulee luettua nykyään tosi vähän. Vehka Kurjenmiekan kirjat kuitenkin kuulostavat sellaisilta, että niihin voisi uppoutua sitten, kun on aikaa ja rauhaa. Täytyy pitää mielessä.
VastaaPoistaTaiventaiton tunnelma on sellainen, että sitä ei kannatakaan yrittää lukea kiireessä.
PoistaFantasia ei ole oikein missään elämänvaiheessa ollut mun lukulistalla, mutta arvostan silti kovasti tällaista kotimaista tuotantoa!
VastaaPoistaOn hienoa, että tulee uusia rohkeita kirjailijoita!
Poista