Pidän Anita Brooknerin kirjoista. Olen
aiemmin kirjoittanut Päivistä Pariisissa. Ennen blogiaikaani luin muutaman
hänen kirjansa ja nyt Rantahotellin. Rantahotellista Brookner sai Booker-palkinnon
vuonna 1984. Kirjan kansikuvan sijasta liitin kirjoitukseen Alpeilta ottamani kuvan, joka kuvaa mielestäni hyvin kirjan usvaista tunnelmaa.
Brooknerin kirjoissa ei näytä tapahtuvan paljon mitään. Ne ovat
enemmänkin tunnetiloja, täynnä pohdintoja. Rantahotellissa kirjailija Edith
Hopen ystävät ja agentti ovat toimittaneet hänet skandaalin jälkeen Sveitsiin,
jotta tilanne rauhoittuisi. Mistä skandaalissa on ollut kysymys, selviää
lukijalle kirjan loppupuolella. On myöhäinen syksy, lomakausi on lopuillaan,
hotelli suljetaan pian. Asukkaita on vain muutama. Heitä Edith tarkkailee,
samalla kun miettii omaa elämäänsä ja kirjoittaa rakastetulleen Davidille
kirjeitä, joita ei lähetä.
Edithin kirjallisuuslaji on romantiikka. Omasta
mielestään hän käsittelee kirjoissaan sitä, ”millainen käytös parhaiten sopii
naiselle”. Rantahotellissa lienee kysymys samasta. Edith itse on käyttäytynyt
tavalla, jota pidetään sopimattomana. Yhtä lukuun ottamatta hotellin asukkaat
ovat naisia. Miehensä sinne lähettämä Monica kärsii syömishäiriöistä ja on
kieltäytynyt ”käyttäytymästä vaimolle sopivalla tavalla”. Itsekeskeinen ja
hemmoteltu lähes 80-vuotias (mutta nuoremmalta vaikuttava) rouva Pusey kuluttaa
aikaansa vaateostoksilla tyttärensä Jenniferin kanssa. Edith pohtii omaa ja
muiden käytöstä:
"Mutta miten outoa on että joitakin naisia on hemmoteltava ja hyviteltävä koko ajan ... Minusta tuntuu etten koskaan opi oikean käyttäytymisen sääntöjä, hän ajatteli, sääntöjä, jotka tyttöjen odotetaan oppivan äitinsä polvella. Kaiken minkä olen oppinut olen oppinut isältä. Ajattele uudelleen, Edith. Olet laatinut väärän yhtälön."
Hotellin ainoa mies, älykäs ja
tunteeton herra Neville, on suorastaan mytologinen hahmo, joka tuntuu tietävän
Edithin ajatuksetkin. Vastaavia henkilöitä esiintyy Brooknerin muissakin
kirjoissa. Herra Neville vaikuttaa siihen, että Edith saa päätetyksi, miten
jatkaa elämäänsä.
Anita Brookner: Rantahotelli
Suomentanut Eva Siikarla
Otavan kirjasto 1985. 176 s.
Englanninkielinen alkuteos: Hotel du Lac, 1984
Minäkin luin joskus Brookneria, mutta olen ihan unohtanut tämän mainion kirjailijan. Kiitos, kun muistutit!
VastaaPoistaJa kuvasi on todella hieno ja tunnelmallinen.
Kiitos! Löysin kaksi Brooknerin kirjaa, kun kävin viimeksi antikvariaatissa. Toisen säästän vähän myöhemmäksi.
PoistaMinä yritin lukea Rantahotellia noin vuosi sitten, mutta en päässyt noin puoliväliä pidemmälle (kirjoitinkin aiheesta otsikolla "Jumissa Rantahotellissa..."), jotenkin vain teksti ei alkanut elää minulle. Pitää joskus yrittää uudelleen, ehkä ymmärtäisin palkitun kirjailijan hienoiden.
VastaaPoistaLuin tekstisi sen jälkeen kun olin kirjoittanut omani. Minusta tuntuu, että Brooknerista joko pitää tai sitten ei. Minulle hänen kirjansa tuntuvat sopivan.
Poista