Väreilevä kaupunki on ihmisille, jotka rakastavat Pariisia. Huomasin
kirjastossa kannen, jossa on Pariisin metrokyltti. Kun luin kirjan alun
”Pariisi, kuusi kolmekymmentä, hetki ennen aamunkoittoa.”
tiesin, että minun on lainattava tämä kirja.
Väreilevässä kaupungissa seurataan viikon ajan joukkoa ihmisiä. Jotkut
heistä ovat keskiössä, toiset mainitaan vain muutaman kerran. Onneksi huomasin
pian, että henkilöitä on paljon, ja aloin kirjoittaa muistiin nimiä ja ihmisten
välisiä suhteita. Paperille tuli loppujen lopuksi noin kuusikymmentä nimeä. Ihmiset
esitellään esimerkiksi seuraavasti. Yhden päähenkilön metromatkalla häntä
tönäisee japanilaisen näköinen mies, joka pyytää kohteliaasti anteeksi. Muutama
luku myöhemmin sama japanilainen tavataan uudestaan ja hänestä tulee paljon
esillä oleva hahmo. Kaikki kohtaamiset ja sivuamiset täytyy lukea tarkasti.
Viikon aikana joku kuolee, kun taas toinen valmistelee häitään. Jotkut
eroavat ja toisaalla vanhat rakastavaiset löytävät toisensa uudelleen. Monet
henkilöistä ovat taiteilijoita, eli kirjailijoita, muusikoita ja kuvataiteilijoita,
tai liittyvät jollain muulla tavalla taiteisiin eli ovat
taidehistorioitsijoita, galleristeja tai jopa mesenaatteja. Heidän filosofisissa
keskusteluissaan pohditaan taiteen suhdetta ’todelliseen’ elämään sekä
väärennösten suhdetta aitoihin taideteoksiin.
Parasta on kuitenkin itse Pariisi. Kirja alkaa Saint-Sulpicen aukiolla ja
päättyy Seinen ylittävällä Debillyn kävelysillalla. Lukija kulkee henkilöiden
mukana ympäri Pariisia. Kävely- ja ajoreitit kerrotaan katu kadulta. Asuntojen
sijainnit ja ympäristöt kuvataan. Bulevardit, kahvilat, puistot, kanavat – tästä
kirjasta herää kaipuu Pariisiin.
”Vaikka Montparnassella vielä sataakin, Montmartrella sade on jo tauonnut. Tai sitten siellä tulee vain toinen pikkukuuro, kuin viimeinen nyyhkäys hymyn jo voitettua, se valuu puista, ränneistä, katonkulmista, raskaista markiiseista alas maahan, joka viime päivinä varastoimansa lämmön takia paikoin höyryää. Sade haipuu kuin verkkaan avautuva verho. France varoo liukastumasta terassillaan, hänelle sateenkaari nousee maasta Montparnassen tornin takaa, piirtää pehmeät värinsä sinertävänharmaalle taivaalle ja sukeltaa maahan sadekuuron huuhtoman, valkean Sacré-Cœurin basilikan takana.”
Grégoire
Polet: Väreilevä kaupunki
WSOY
2010 (Aikamme kertojia), 430
s
Suomentanut
Lotta Toivanen
Päällyksen
kuva©Plugi/Aarre Rinne
Ranskankielinen alkuteos Leurs vies éclatantes 2007
