Jani Saxell: Aiheiden kirja

 

Kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja Jani Saxell on kirjoittanut Aiheiden kirjan – Uusia näkökulmia, teemoja ja tekniikoita luoville kirjoittajille. En todellakaan aio ryhtyä kirjailijaksi, mutta arvelin, että teos olisi silmiä avaava myös lukijalle.

Aiheiden kirjassa on seitsemän laajaa lukua. Ensimmäinen niistä on Että hän muistaisi saman – kirjallisuus ja lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden siirtymäriitit. Saxell näyttää esimerkkien avulla, miten erilaisia teemoja ja tekniikoita kirjailijat ovat otsikon alle sopivissa teoksissaan käyttäneet. Esimerkkikirjoja ovat muun muassa Susanna Alakosken Sikalat, Kreetta Onkelin Ilonen talo ja Ujuni Ahmedin Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin. Laajemman analyysin ohella Saxell tarjoilee konkreettisia ohjeita, kuten Sikaloiden kohdalla keinoja tehdä henkilöistä persoonallisia niin, että he erottuvat laajasta henkilöjoukosta.

Saxell vertaa usein romaaneja ja elokuvia, luonnollisesti varsinkin luvussa, jonka aiheena ovat kirjallisuuden, tv-sarjojen ja elokuvien antisankarit. Elokuvien leikkaamista ja romaanin sommittelua voi verrata myös omaelämäkerrallisten kirjojen kohdalla. Mitä ottaa mukaan? Mitä jättää? Miten tiivistää?

”Kirjailijan tehtävä ei ole olla sanan perinteisessä merkityksessä ”tasapuolinen”. Vaan mieluummin uskollinen omalle sisäisen totuudellisuuden ihanteelleen. Se on aivan eri asia kuin että faktat olisivat yksi yhteen.”

Kaikissa luvuissa on sama esimerkkien kautta etenevä rakenne. Pidin siitä, se loi konkretiaa, samoin kuin lukujen lopussa olevat harjoitustehtävät, joista muodostui lukujen tiivistelmiä. Esipuheessa Saxell kirjoittaakin:

”Tapani opettaa on kaihtaa teoriataivaita ja abstraktia ajattelua. Pikemminkin uskon siihen, että kädet pitää saada multaan. Tai käsityöläispajan metallipölyyn ja sahanpuruun. Kannattaa lakkaamatta purkaa lukemaansa kirjallisuutta osiin, miettiä, miten mikin teos on rakennettu. Ja mikä saa kokonaisuuden tikittämään.”

Edellä oleva ohje sopii lukijalle siinä missä kirjoittajallekin. Moni kirjassa esitetty ajatus sai minut huomaamaan, että enpä ole tuotakaan tullut koskaan ajatelleeksi.

Jani Saxell: Aiheiden kirja – Uusia näkökulmia, teemoja ja tekniikoita luoville kirjoittajille
Art House 2025, 286 s.

Nobelisti Krasznahorkain Saatanatango

 

Kerrankin Nobel myönnettiin kirjailijalle, jota olen lukenut. László Krasznahorkain Saatanatango ilmestyi suomeksi vuonna 2019, ja luin sen seuraavana vuonna. Alkuperäinen ilmestymisvuosi on 1985.

Saatanatango ei ole kaikkein helpoimmin lähestyttävää kirjallisuutta, mutta kyllä se lopulta palkitsi lukijansa. Tässä linkki, jos joku haluaa tutustua kirjoitukseeni.

Kirjastossa Amsterdamissa

 

Kävin muutaman päivän matkalla Amsterdamissa (siitä aiheutui pieni bloggaustauko). Matkoilla on aina kiva tutustua paikallisiin kirjastoihin. Amsterdamin kirjastolaitos on nimeltään OBA (Openbare Bibliotheek Amsterdam). Kymmenkerroksinen pääkirjasto on valmistunut 2007 ja sijaitsee lähellä päärautatieasemaa. Kirjasto on todella vaikuttava, suuri ja valoisa. Siellä on paljon tilaa opiskeluun, lukemiseen ja istuskeluun. Pohjakerroksen lastenosasto on värikäs ja houkutteleva. Kiertelin eniten romaaneille omistetussa toisessa kerroksessa. Alla olevissa kuvissa on Max Seeckin kirjoja ja - jos katsoo tarkasti - Arto Paasilinnan De huilende molenaar (Ulvova mylläri, mikäpä muukaan Hollannissa).

Kävin myös kirjakaupassa, josta ostin Jente Posthuman yhden teoksen. Posthuman What I'd Rather Not Think About oli Booker Prize -ehdokkaana viime vuonna. Kirjallisia kohteita Amsterdamissa ei oikein ole (Anne Frankin talo tietysti, mutta siellä olen käynyt aiemmin). Hollanti on kuuluisa kuvataiteesta. Yhtään Nobelin kirjallisuuspalkintoa sinne ei ole mennyt.

Nobel-palkinnoista puheen ollen, huomenna saamme tietää uuden nobelistin. Tänä vuonna en edes yritä arvailla, kuka palkitaan.