Cilla & Rolf Börjlind: Varjo lankeaa

Kolmas kirjoitukseni dekkariviikolla on Cilla ja Rolf Börjlindin kirjasta Varjo lankeaa. Se on heidän Rönning & Stilton dekkarisarjansa yhdeksäs osa. Kahdesta edellisestä osasta kirjoittaessani olen valittanut, että sarja on alkanut toistaa itseään. Ilahduttavasti Varjo lankeaa onkin erilainen, tässä ei mennä samalla kaavalla.

Varjo lankeaa on puhtaasti Olivia Rönningin kirja. Eläkeläispoliisit Tom Stilton ja Mette Olsäter tulevat mukaan vasta loppupuolella. Tapahtumapaikkakin on uudenlainen, nyt ei seikkailla suurkaupungissa tai ulkomailla, vaan ollaan pienessä Slagtjärnin kylässä lähellä Östersundia. Olivia lähetetään sinne auttamaan paikallista poliisia murhatutkinnassa, jonka uhri on löytynyt piilotettuna muurahaiskekoon. Lähes kaikki kyläläiset tuntuvat harrastavan metsästämistä, ja jotkut ovat aika erikoisia, kuten hollantilainen sokea pianisti, joka kuvittelee olevansa selvänäkijä. Olivian töitä häiritsevät kaksi östersundilaista rikostutkijaa, joiden on vaikea hyväksyä joukkoon tukholmalaista ”tähtipoliisia”, joka on heidän silmissään ja puheissaan pelkkä likka. Olivia on 37-vuotias. Onneksi Olivian apuna on tehokas poliisiassistentti Emmy Sunna.

Varjo lankeaa on perinteisempi rikosromaani kuin sarjan aiemmat osat. Tässä etsitään murhaajaa ilman mitään trilleriaineksia. Muutos on ehkä yllättävä, mutta pidin sitä positiivisena. Börjlindien kirjoissa on yleensä joku vakava yhteiskunnallinen teema, kuten rasismi tai ihmiskauppa. Tässä dekkarissa ei aivan sellaista ollut, mutta oli yksi varsin kammottava eläinsuojeluun liittyvä asia, josta en ollut ennen kuullutkaan.

Cilla & Rolf Börjlind: Varjo lankeaa
Suomentanut Ulla Lempinen
S&S 2025, 372 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Skugga över Slagtjärn 2025

***********

Helmet-haaste: kohta 28. Kirjassa tanssitaan. Menossa olevasta murhatutkinnasta huolimatta Slagtjärnin perinteiset kyläjuhlat tanssiaisineen järjestetään.

Läckbergin ja Börjlindien uusimmat

Camilla Läckberg: Käenpoika

Käenpoika on yhdestoista teos Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarjassa. Olen lukenut vain kaksi aiempaa osaa, mutta se ei haitannut. Päähenkilöt ovat aviopari Erica Falck ja Patrik Hedström. Patrik on poliisi ja Erica on entinen toimittaja ja nykyinen kirjailija. 

”Hänen menestyksensä naiskirjailijoiden elämäkerroissa ja murhatapausten kuvauksissa johtui paljolti hänen kyvystään nuuskia esiin kaikkein vaikeimmin saavutettavat yksityiskohdat.”

Käenpojassa on kaksi aikatasoa, mikä tuntuu olevan tyypillistä Läckbergin dekkareille. 80-luvulla seurataan Lolaa ja hänen pientä tytärtään Pirpanaa. Lola on transvestiitti ja hänen elämänsä oli tuohon aikaan vielä kovempaa kuin olisi nykyisin. Hän ja tytär joutuivat selvittämättä jääneen rikoksen uhreiksi. Sitä rikosta Erica alkaa selvittää, kun saa vinkin Patrikin tutkiman nykyajan rikoksen yhteydessä. Kuuluisa valokuvaaja murhataan, kun hän valmistelee uusinta näyttelyään. Hänen lähipiiriinsä kuuluvat Ruotsin akatemian jäsen, jonka miehellä on taipumus kohdella nuoria naisia seksistisesti, sekä kustantaja, jonka miestä huhutaan seuraavan Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kirjan takakannessa on kummallinen virhe, jossa sanotaan, että kyseinen kirjailija murhataan. Toinen murha tapahtuu, mutta kirjailija on epäilty, eikä uhri. Käenpojan yksi oleellinen juonihaara oli helppo arvata jo ennen kirjan puoliväliä. Lopussa on hieman lisää koukeroita.

Cilla & Rolf Börjlind: Yön silmä

Börjlindien dekkarisarja on päässyt jo kahdeksanteen osaansa. Nämä olen lukenut kaikki. Yön silmässä ovat mukana vanhat tutut: entinen poliisi Tom Stilton ja hänen avopuolisonsa Luna, poliisit Olivia Rönning ja Lisa Hedqvist, eläkkeellä oleva ex-murhatutkija Mette Olsäter ja hänen miehensä Mårten. Tomin ystävä Abbas el Fassi on esillä tavallista enemmän. Yön silmän aiheena on kansainvälinen ihmiskauppa ja naisten hyväksikäyttö. Olivia ja Lisa pääsevät ihmiskaupan jäljille sotaa paenneen ukrainalaisen naisen kautta. Mette ja Tom värvätään tutkimaan katolta pudonneen, tai pudotetun, tunnistamattoman miehen tapausta. Selviää, että sillä on yhteys ennestään tuntemattomaan ihmiskauppaverkostoon. Kirjassa on melkoisia yhteensattumia, jotta kaikki henkilöt saadaan sidotuksi samaan tutkimukseen. Loppupuolella on pakollinen toimintakohtaus, jossa Tom ja Abbas toimivat sankarillisesti Antibesissa. Yön silmä loppuu kauniiseen kohtaukseen, johon koko sarja olisi luonnollista lopettaa. Lopettaminen olisi ehkä aiheellistakin, koska sarja on alkanut toistaa itseään, ja Yön silmä ja edellinen kirja Laupias samarialainen ovat olleet hieman väljähtyneitä.

Camilla Läckberg: Käenpoika
Suomentanut Kristiina Vaara
Otava 2022, 477 s. (pokkari)
Ruotsinkielinen alkuteos Gökungen 2022

Cilla & Rolf Börjlind: Yön silmä
Suomentanut Ulla Lempinen
S & S 2024, 340 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Nattens öga 2023

Cilla & Rolf Börjlind: Laupias samarialainen

 

Laupias samarialainen on seitsemäs osa Olivia Rönningistä ja Tom Stiltonista kertovassa sarjassa. Kahdeksas osa Nattens öga on jo ilmestynyt Ruotsissa.

Alussa Olivia kaapataan ja joutuu vangituksi vanhan mökin kellariin. Mökki poltetaan, ja kaappaaja palaa sen mukana. Olivia pääsee pakoon viime tipassa. Hän saa murhatutkimuksen hoitaakseen kollegansa Lisa Hedqvistin kanssa. Tom ei ole aktiivisesti mukana tapahtumissa, koska sairastuu koronaan niin vakavasti, että joutuu sairaalaan. Tomin kautta kirja puhuu ystävyydestä. Kaikki edellisistä sarjan osista tutut eli Tomin puoliso Luna, Mette ja Mårten, Abbas, Ronny, Benseman ja jopa Tomin entinen vasikka Minkki ovat kaikki omalla tavallaan huolissaan Tomista.

Ajankohta on ensimmäinen koronavuosi. Se näkyy katujen hiljaisuutena ja ihmisten yksinäisyytenä, mutta korona tuo myös juoneen lisäulottuvuuden. Olivia ja Lisa lähestyvät rikollista rokotusvastaista toimintaa osana ruohonjuuritason tutkimuksia ja eläkkeellä oleva rikoskomisario Mette ylhäältä päin. Hänet on värvätty koordinoimaan poliisin osuutta rokotteiden kuljetuksissa.

Sarjan aikaisempiin osiin verrattuna Laupias samarialainen on valju. Jännitystä ei ole paljonkaan. Alussa oleva Olivian pakoretki vankeudesta tuntuu turhalta yritykseltä lisätä toimintaa. Ehdokkaita syylliseksi on kovin vähän. Sen sijaan tulipaloja on aika monta. Lisäksi kirjan loppupuolella on useita kohtia, joissa poliisit tietävät asioita, joiden kertomista lukijalle viivytellään. Jännitystä se ei lisää.

Ehkä Laupiaan samarialaisen tarkoitus onkin lähinnä kuvata korona-aikaa.

Cilla & Rolf Börjlind: Laupias samarialainen
Suomentaneet Ulla Lempinen ja Pekka Tuomisto
S&S 2023, 371 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Den barmhärtige samariten 2021

Cilla & Rolf Börjlind: Jäätynyt kulta

 

Dekkariviikolla 6.-12. kesäkuuta kirjabloggaajat kirjoittavat rikosromaaneista. Tänä vuonna viikkoa vetää blogi Kirsin kirjanurkka. Siellä julkaistaan 13.6. yhteenveto viikon bloggauksista.

Kirjoitan dekkariviikolla kolmesta suosikistani, ensimmäisenä Cilla ja Rolf Börjlindin dekkarisarjan uusimmasta osasta Jäätynyt kulta.

Sarjan päähenkilöt ovat poliisi Olivia Rönning ja entinen poliisi Tom Stilton. Olen lukenut aiemmat heistä kertovat viisi kirjaa ja jatkoin uusimman parissa, koska olen pitänyt tästä sarjasta. Sen kirjoissa on aina joku ajankohtainen tärkeä teema. Tällä kertaa se on ilmastonmuutos ja luonnonsuojelu.

Ruotsin Norrbottenin sulavan jäätikön kätköistä löytyy miehen ruumis. Pian selviää, että kyseessä on teloitustyyppinen murha, josta on aikaa parikymmentä vuotta. Olivia saa ensimmäistä kertaa murhatutkimuksen johdettavakseen. Tom jäi edellisessä kirjassa Thaimaahan rakastettunsa Lunan kanssa, mutta palaa auttamaan Oliviaa. Tom ja eläkkeelle jäänyt Olivian entinen pomo Mette Olsäter osallistuvat tutkintaan Meten seuraajan luvalla.

Jäätyneessä kullassa on hengenvaaraa, jännitystä ja toimintaa hyisillä tuntureilla ja kuumassa Gambiassa. Gambiaan johtaa kansainvälinen tutkintalinja. Siellä Tom tarvitsee taas kerran apua veitsen käytön hallitsevalta ystävältään Abbasilta.

Börjlindien pitkässä sarjassa henkilöt tulevat tutuiksi, koska heidän yksityiselämäänsäkin seurataan. Olivialla on menossa kiihkeä romanssi edellisessä kirjassa tapaamansa Lukaksen kanssa. Tom ja Luna pohtivat valintaa etä- ja lähisuhteen välillä. Mette ja hänen sympaattinen psykologimiehensä ovat eläkkeellä, mutta Metelle leppoisa oleskelu ei riitä, vaan hän tarvitsee työn tuottamaa adrenaliinia.

Sarjan seitsemäs osa Den barmhärtige samariten on jo ilmestynyt Ruotsissa.

Kirjoitukseni sarjan edellisistä osista:

Nousuvesi, Kolmas ääni, Musta aamunkoitto, Uinu, paju pienoinen, Polttopiste (kolme viimeistä samassa postauksessa)

Cilla & Rolf Börjlind: Jäätynyt kulta
Suomentanut Hanni Salovaara
Kustantamo S&S 2021, 423 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Fruset guld 2020

3 x Börjlindit

 

Cilla ja Rolf Börjlind kirjoittavat dekkarisarjaa, jonka päähenkilöt ovat Olivia Rönning ja Tom Stilton. Olen lukenut sarjan kaksi ensimmäistä osaa ja nyt olen kuunnellut kolme seuraavaa. Olivia on nuori poliisi, ja Tom on entinen poliisi, joka oli välillä ajautunut asunnottomaksi, mutta on nyt saanut asiansa parempaan järjestykseen. Kolmas tärkeä henkilö on Mette Olsäter, joka johtaa keskusrikospoliisin murhatutkimuksia. Olivia, Tom ja Mette muodostavat hyvän kolmikon, vaikka Tomin osallistuminen tutkimuksiin liikkuu välillä uskottavuuden rajoilla. Olen pitänyt tästä dekkarisarjasta, jossa on yhteiskunnallinen ote. Väkivaltaa on jonkun verran, mutta sen kuvaaminen ei ole liian yksityiskohtaista. Sen verran kaavamaisia nämä dekkarit ovat, että niiden loppupuolella on aina dramaattinen kohtaus, jossa usein joku pelastetaan kuolemanvaarasta.

Musta aamunkoitto

Olivia on ottanut määräaikaisen työn rivipoliisina pikkupaikkakunnalla Skånessa. Siellä murhataan kolmevuotias lapsi. Hänet on adoptoitu Ghanasta, joten murha voi olla rasistinen. Epäilys vahvistuu, kun toinenkin maahanmuuttajataustainen lapsi surmataan. Mustan aamunkoiton aiheena on rasismi ja Ruotsin äärioikeistolaiset ryhmittymät. Rikosjuoni murhien taustalla ei kuitenkaan ole suoraviivainen. Motiivi löytyy kaukaa menneisyydestä. Koska uhreina on pieniä lapsia, Musta aamunkoitto ei välttämättä sovi kaikille lukijoille.

Uinu paju pienoinen

Uinu paju pienoinen jatkaa Mustan aamunkoiton linjoilla. Vuoden 2015 pakolaiskriisissä Tukholmaan tulee yksinäisiä lapsia ja nuoria. Osoittautuu, että he eivät ole turvassa kansainväliseltä rikollisuudelta edes Ruotsissa. Tutkimukset vievät Olivian ja Tomin Bukarestin viemäreihin saakka. Olivia on päässyt töihin Metten ryhmään, ja Mette palkkaa myös Tomin viralliseksi avustajaksi. Aikaisemmin sarjassa sivuhenkilönä pistäytynyt Muriel on tässä kirjassa suuressa osassa. Muriel on huumeriippuvainen asunnoton, johon Tom tutustui omana asunnottomuusaikanaan. Nyt hän yrittää tosissaan irti huumeista, saa asua hyväsydämisen ystävän mökillä ja ottaa huostaansa yhden pakolaistytön, nigerialaisen Folamin. Nimi Uinu paju pienoinen tulee Sakari Topeliuksen runosta, johon sävellettyä kehtolaulua Muriel laulaa Folamille.

Polttopiste

Polttopisteessäkin on lapsiin kohdistuvia rikoksia. Tällä kertaa on kysymyksessä hyväksikäyttö. Kirja alkaa autoräjähdyksestä, jossa kuolee tunnettu syyttäjä perheineen. Olivia on mukana tutkinnassa ja löytää vahvan ehdokkaan räjäyttäjäksi. Tom on ystävänsä Lunan kanssa Thaimaassa, jossa hänen sisarpuolellaan on joogakeskus. Erään edellisessä kirjassa kerrotun tapahtuman vuoksi Tom on luisumassa masennukseen, josta hänet pelastaa arvoituksellisen naisen antama tehtävä. Se vie Tomin vaarallisiin – melkeinpä uskomattoman vaarallisiin – seikkailuihin Thaimaan viidakkoon. Lasten hyväksikäytön lisäksi kirjassa ovat esillä metoo-liike sekä rohyingyojen asema.

Cilla & Rolf Börjlind: Musta aamunkoitto
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
S & S 2016
Ruotsinkielinen alkuteos Svart gryning 2014
Äänikirjan kesto 13 h 38

Cilla & Rolf Börjlind: Uinu paju pienoinen
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
S & S 2017
Ruotsinkielinen alkuteos Sov du lilla videung 2016
Äänikirjan kesto 14 h 47

Cilla & Rolf Börjlind: Polttopiste
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
S & S 2019
Ruotsinkielinen alkuteos Kallbrand 2018
Äänikirjan kesto 13 h 7

Kuuntelin kirjat Ellibs-palvelusta. Kaikissa lukijana oli Paavo Kerosuo.

Börjlindit ja Tuomainen

Kolmas ääni on Cilla ja Rolf Börjlindin dekkarisarjan toinen osa. Olen lukenut ensimmäisen, Nousuveden, ja tässä tapauksessa kannattaa lukea kirjat järjestyksessä. Niin paljon viitataan ensimmäiseen osaan. Päähenkilöt ovat Olivia Rönning ja Tom Stilton. Olivia on juuri valmistunut poliisiksi, mutta ei ole virassa syystä, joka selvisi Nousuveden lopussa. Tom Stilton on entinen poliisi, joka on saamassa elämästä kiinni usean vuoden pohjalla olon jälkeen. Syy hänen elämänsä luisumiseen alamäkeen selviää tässä kirjassa. Olivian ja Tomin lisäksi Börjlindien vakiohahmo on keskusrikospoliisin murhatutkija Mette Olsäter. Kolmas ääni alkaa murhan kuvauksesta. Varsinainen tekotapa selviää vasta kirjan lopussa ja on niin erikoinen, että ei tule mieleenkään tavalliselle ihmiselle, joka ei ole tutustunut netin syviin syövereihin. Muitakin murhia tapahtuu ja juonessa on polkuja huumekauppaan sekä voittoa tuottaviin ”hyvinvointipalveluihin”. Marseillessakin käydään. Kolmannessa äänessä on onneksi (lähes) luovuttu tyylikeinosta, josta valitin Nousuveden yhteydessä eli lauseiden pilkkomisesta pisteillä osiin. Sen sijaan tässä on joitakin yhteensattumia, joiden avulla luodaan jännitystä, mutta jotka eivät ole kovin uskottavia. Siitä huolimatta Kolmas  ääni oli sen verran kiinnostava, että saatan lukea lisää Olivian ja Tomin tutkimuksista, kun taas joskus etsin kirjaa dekkarinälkääni.

Antti Tuomaisen dekkarin Mies joka kuoli alkuasetelma on omaperäinen. Mies kuulee lääkäriltään, että kuolee pian, koska joku on myrkyttänyt häntä pitkän aikaa. Myrkkyä on elimistössä niin paljon, että mitään ei ole enää tehtävissä. Mies, Jaakko nimeltään, omistaa vaimonsa kanssa menestyvän sieniyrityksen Haminassa. He vievät männyntuoksuvalmuskoita eli matsutakeja Japaniin. Tuomionsa kuultuaan Jaakko päättää selvittää, kuka häntä myrkyttää. Toiseksi tehtäväkseen hän ottaa sienifirmansa tulevaisuuden varmistamisen. Jälkimmäisessä onkin tekemistä, koska Haminaan on ilmestynyt kilpaileva yritys, jonka omistajat ovat taustoiltaan varsin epätodennäköisiä yrittäjiksi. Heidän toimintansa on aggressiivista. Jaakon vaimokin alkaa käyttäytyä epäilyttävästi. Mies joka kuoli sisältää tapahtumia, jotka toivat mieleeni joidenkin Coenin veljesten elokuvien mustan huumorin. Kirjassa on myös lempeämpää huumoria esimerkiksi haminalaisten puheenparresta ja printterien toimimattomuudesta (kirjailijalla lienee kokemusta). Suomalainen kesäsää rytmittää tapahtumia alun hiostavalla kuuumuudella ja lopun sateella. Mies joka kuoli oli oikein mukavaa luettavaa. Hyvä dekkari.

Cilla & Rolf Börjlind: Kolmas ääni

Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

Schildts & Söderströms 2014, 473 s.

Ruotsinkielinen alkuteos Den tredje rösten 2013

Antti Tuomainen: Mies joka kuoli

Like 2016, 301 s.

Cilla ja Rolf Börjlind: Nousuvesi

Nousuvesi on pariskunnan Cilla ja Rolf Börjlind ensimmäinen dekkari. Aiemmin he ovat olleet lähinnä käsikirjoittajia. Tästäkin on tulossa sarja, taas kerran. Ruotsissa on ilmestynyt jo kaksi seuraavaa osaa.

Olivia Rönning on poliisikoululainen, joka alkaa harjoitustyönään tutkia yli 20 vuotta vanhaa selvittämätöntä murhaa. Uhri oli nuori raskaana ollut nainen, joka hukutettiin julmasti nousuveden aikana. Samaan aikaan kuin Olivia alkaa penkoa menneisyyttä eräs satunnainen tapaaminen toisella puolella maapalloa saa asiat liikkeelle Ruotsissa.

Nousuvedessä on ihmisiä yhteiskunnan ääripäistä, toisaalla menestyneitä yritysjohtajia ja poliitikkoja, toisaalla kodittomia narkkareita ja mielenterveysongelmaisia. Jälkimmäisten keskuudesta nousee toinen päähenkilö, entinen poliisi Tom Stilton, jonka menneisyydestä jätetään suurin salaisuus tässä kirjassa paljastamatta, ilmeisesti sarjan tuleviin osiin.

Kirja on hiukan sekava, lähinnä siksi, että yhden luvun sisällä kerrotaan eri ihmisistä ja tapahtumista hyvinkin lyhyissä kappaleissa. Hyppelehtimistä korostaa uusien ihmisten tuominen tarinaan yllättäen ja varsin myöhään. Murhaajastakin paljastetaan oleellinen tieto vasta aivan loppupuolella. Ilman sitä lukijalla ei ole mahdollisuutta arvata hänen osuuttaan. Tekstissä käytetään tehostuskeinona lauseiden pilkkomista osiin, tyyliin

”Hän laskeutuisi katukannen alta ahtaaseen kuiluun seinässä olevia metallitikkaita pitkin. Viidentoista metrin syvyydessä kalliossa olisi rautaluukku. Hyvällä tuurilla se olisi auki. Vielä paremmalla tuurilla Stilton pystyisi ehkä ahtautumaan luukusta ja hivuttautumaan eteenpäin. Vatsallaan. Sysipimeässä käytävässä. Jossa ei voinut kääntyä.”

Ehkä kirjailijoiden käsikirjoittajatausta on tähän syynä, mutta liiallisesti käytettynä tyylikeino menettää tehonsa.

Nousuvesi edustaa ruotsalaisten dekkareiden keskitasoa. Siinä on yhteiskunnallinen ulottuvuus, eikä se ole liian raaka. Tätä dekkaria ei voi kuitenkaan suositella ihmisille, jotka eivät kestä lapsiin tai eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Cilla & Rolf Börjlind: Nousuvesi

Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

Schildts & Söderströms 2014, 445 s.

Ruotsinkielinen alkuteos Springfloden 2012