Kuukauden nobelisti Dario Fo: Can't Pay? Won't Pay! ja Ei makseta! Ei makseta! Hkt:ssa

Dario Fo kuoli viime kuussa samana päivänä, jolloin ilmoitettiin tämän vuoden nobelisti Bob Dylan. Olin jo aikaisemmin ostanut lipun Helsingin kaupunginteatterin esitykseen Ei makseta! Ei makseta! ja aloittanut näytelmän lukemisen. Valitettavasti jouduin lukemaan sen englanniksi.

Can’t Pay? Won’t Pay!

Can’t Pay? Won’t Pay! on farssi ja sen huumori perustuu farssiin kuuluvasti väärinkäsitykseen. Luettuna väärinkäsitys tuntui yliampuvalta, mutta yliampuviahan farssit ovat. Näyttämöllä hauskuus riippuu toteutuksesta.

Dario Fon tapaan farssiaineksen takana on vakavia yhteiskunnallisia ongelmia. Hinnat nousevat, ruoka on kallista, rahat eivät riitä vuokraan. Hallitus ei välitä kansasta, eivätkä ammattiliitot jäsenistään. Yhden päähenkilön sanoin:

”What is quite clear is that it’s no good working people waiting for the government to do something, the union’s intervention and a good word from your party. We have to stop expecting a white paper from the government and a strongly worded declaration of intent from the union every time we want to turn round and have a piss! If we don’t do things for ourselves, then no one will.”

Näytelmä on 1970-luvulta, mutta sen käsittelemät ongelmat ovat ajankohtaisia. Ajatellaanpa vaikka ruuan hintaa Suomessa tai Helsingin vuokratasoa. Viittaukset Maon pieneen punaiseen kirjaan, Karl Marxiin ja kommunistiseen puolueeseen voi jättää pois, mutta vähän modernisoimalla tästä näytelmästä saa hyvän satiirin nykymenosta. Näiden odotusten kanssa menin katsomaan Helsingin kaupunginteatterin esitystä.

Ei makseta! Ei makseta!

Repliikkeihin olikin saatu sujuvasti mukaan halpuuttaminen, yt-neuvottelut ja muuta ajankohtaista. Mukana oli poliisiorganisaation huono tiedonkulku, ja facebook mainittiin. Kommunistinen puolue oli vaihdettu SDP:ksi. Yhteisöllisyyttä korostettiin, mutta se ei sentään tarkoittanut some-yhteisöllisyyttä, vaan alkutekstin mukaista ihmisten yhteistä toimintaa. Tapahtumiltaan näytelmä seurasi yllättävänkin tarkasti englanninkielistä versiota, johon olin tutustunut.

Esitys itse ei aivan loksahtanut paikoilleen. Siinä oli hauskoja kohtia ja yleisöstä irtosi jopa joitakin väliaplodeja. Ongelmat liittyivät lähinnä näyttelijäntyöhön. Farssi on vaikea laji.

Dario Fo: Can’t Pay? Won’t Pay!

Kirjassa Plays: 2, Methuen Drama 1997
Englanniksi kääntänyt Lino Pertile
Helsingin kaupunginteatterin esitykseen suomentanut ja sovittanut Pentti Järvinen

Italiankielinen alkuteos Non si paga! Non si paga! 1974

Mysteerio Buffo KOMissa

Kuva: Pete Aarre-Ahtio

Erkki Saarela on esittänyt tänä syksynä Mysteerio Buffoa KOM-teatterissa kolme kertaa. Näin hän juhli nelikymmenvuotiasta uraansa ja kolmeakymmentä Mysteerio Buffon vuotta. Kävin katsomassa esityksistä viimeisen keskiviikkona 21. marraskuuta.

Mysteerio Buffo on monologinäytelmä, joka koostuu neljästä Dario Fon tekstistä muokatusta tarinasta. Dario Fon tekstit puolestaan perustuvat keskiaikaisiin italialaisiin kiertävien teattereiden näytelmiin. Neljä tarinaa ovat Kaanaan häät, Ilveilijän synty, Lasaruksen kuolleista herääminen ja Bonifacius VIII. Komediallisissa tarinoissa pilkataan päättäjiä ja varsinkin katolista kirkkoa, kuten niiden nimistä voi päätellä. Ilveilijän synty on traagisin ja juuri sen Saarela esittää narrin punainen nenä kasvoillaan. Ilveilijän synnyssä köyhä maalainen menettää tilansa, vaimonsa ja lapsensa isännän vaatimusten ja tekojen vuoksi. Jeesuksen kehotuksesta hän ryhtyy ilveilijäksi, joka voi kielellään puhkaista isännät.

Erkki Saarelaa en ryhdy tässä arvioimaan. Esityksen tason kertoo sen kolmekymmentä vuotta. Saarelan Mysteerio Buffo jää suomalaisen teatterin historiaan.