Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

 

Romaanin Tuuliajolla Berliinissä huomasin muutamasta blogista, ja kiinnostukseni heräsi. Kirjailija Kästnerin tiesin ennestään vain moneen kertaan lukemastani lastenkirjasta Lisen ja Lotten salaisuus, joka on edelleen tallessa kirjahyllyssäni.

Berliinissä haahuilee kirjallisuustieteen tohtori Jacob Fabian, joka hankkii elantonsa mainostekstien kirjoittajana. Ajankohta sijoittuu vuosiin 1930–1931, jolloin kirja on myös kirjoitettu. Aikalaiskirjallisuutta siis. Natsit eivät olleet vielä nousseet, vaikka tulevasta on aavistuksia kirjassakin, vahvimmin Fabianin näkemässä ekspressionistisessa unessa. Saksassa oli työttömyyttä ja köyhyyttä. Vahvana eli tunne, että maailmansodan jälkeinen rauha oli ollut epäoikeudenmukainen. Muutamaa vuotta aiempia aikoja kuvaa Alfred Döblinin klassikko Berlin Alexanderplatz. Se on paljon rankempi kuin Tuuliajolla Berliinissä.

”Niiltä osin kuin tämä jättiläiskaupunki on kiveä, se on yhä lähes entisensä. Mitä asukkaisiin tulee, kaupunki on jo pitkään muistuttanut hullujenhuonetta. Idässä asuu rikos, keskustassa petos, pohjoisessa kurjuus, lännessä siveettömyys, ja kaikissa ilmansuunnissa pesii tuho.”

Fabian ei ole tyytyväinen elämäänsä. Hän oli odottanut jotakin muuta, mutta ei tunnu tietävän, mitä. Dresdenissä asuvat vanhemmat haluaisivat pojan asettuvan aloilleen. Fabian filosofoi ystävänsä Labuden kanssa ja kulkee Berliinin yöelämässä, päätyy satunnaisten tuttavien koteihin ja naisten sänkyihin. Labude on idealisti, jolla on nuorison parhaimmistoon luottava utopistinen suunnitelma Euroopan pelastamiseksi tuholta. Fabian on perimmältään hyväsydäminen moralisti, joka kadottaa uskon omaan utopiaansa.

”Istuessaan aseman penkillä ja puolustellessaan omaa moraalista asennettaan taloussuhdanteiden tutkijoita vastaan Fabianissa heräsivät taas epäilyt, jotka matoina olivat nakertaneet hänen mieltään jo pitkään. Olivatko nuo hänen toivomansa humaanit ja kunnolliset normaali-ihmiset tosiasiassa toivomisen arvoisia? Eikö sellainen maanpäällinen taivas, oli se sitten saavutettavissa tahi ei, ollut jo kuvitelmana pirullinen?”

Tuuliajolla Berliinissä on pessimistinen teos loppuaan myöten. Ja kyllähän jälkipolvet tietävät, kuinka sitten kävi.

Pidin siitä, että kirjassa olevat selitykset oli sijoitettu loppuun luvuittain ilman, että tekstissä olisi ollut viittauksia. Lukija voi halutessaan katsoa, onko selityksissä jotakin hyödyllistä. Aika usein oli. Suomentajan essee Erich Kästneristä ja tämän kirjan synnystä kannattaa myös lukea.

Muualla blogeissa: Donna mobilen kirjat, Mrs Karlsson lukee ja Kirjaluotsi.

Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

Suomentanut Vesa Tapio Valo

Aviador 2022, 232 s. + selityksiä romaaniin ja kääntäjän essee kirjailijasta

Saksankielinen alkuteos Der Gang vor die Hunde 1931

***********

Kirjassa on biseksuaalinen sivuhenkilö, joten saan osuman Helmet-haasteen kohtaan 39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö.