Merkintöjä
Korsikasta löytyi lähikirjaston novellihyllystä. W. G.
Sebald on kirjoittanut neljä lyhyttä kertomusta matkaajasta, joka kirjoittaa
muistiin Korsikan herättämiä ajatuksia. Lukija ei voi välttyä ajatukselta, että
matkustaja on Sebald itse.
Ensimmäisessä
kertomuksessa Pieni retki Ajaccioon kertoja alkaa käyttäytyä kuin kuka
tahansa turisti ja kulkee museoissa Napoleonin jäljillä. Museoiden
muistoesineet ja pysähtynyt aika saavat hänet miettimään historian
oikullisuutta.
”Mutta
mitäpä me voimmekaan etukäteen tietää historian kulusta, joka määräytyy joidenkin
logiikan ulottumattomissa olevien lakien mukaan, jota ohjaavat ja jonka suuntaa
muuttavat ratkaisevalla hetkellä usein ennalta arvaamattomat pikkuseikat, jokin
tuskin havaittava ilmavirta, maahan putoava lehti tai väkijoukossa vaihdettu
katse.”
Campo
Santon kuljeskelu hautausmaalla johtaa ajatukset
korsikalaisiin kansanuskomuksiin, jotka liittyvät kuolleisiin ja
henkiolentoihin. Niistä kertoja pääsee nykyaikaan, josta vainajat ja heidän
muistonsa ovat katoamassa. Alpit meressä on puheenvuoro vanhojen metsien
puolesta. Ne ovat Korsikalta kadonneet, samoin kuin muualta Välimeren
ympäriltä. Kertoja viittaa 1800-luvun lopun matkakertomuksiin, joissa vielä
ihailtiin mahtavia metsiä Korsikan vaikeapääsyisimmillä alueilla. La cour de
l’ancienne école (Vanhan koulun piha) on parin sivun mittainen tarina,
jossa vanha nainen kirjoittaa kertojalle muistoista, joita hänessä on
herättänyt kuva vanhan koulunsa pihasta.
Pienissä
kertomuksissa Sebald kirjoittaa isoista asioista, kuolemasta, muistoista ja
muistamisesta. Ihmisen historiasta ja suhteesta luontoon.
”Iltahämärä
oli jo vallannut puolet huoneesta. Mutta laskeva aurinko riippui yhä meren
yllä, ja sen välkkyvässä, aaltoilevassa valossa hehkui koko se osa maailmaa,
jonka näin ikkunastani ja jota ei rumentanut ainutkaan tielinja eikä
ihmisasumus.”
W. G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta
Suomentanut Oili Suominen
Tammen Keltainen kirjasto 2016, 71 s.
Alkuperäiset saksankieliset tekstit Kleine Exkursion nach Ajaccio, Campo Santo, Die Alpen im Meer, La cour de l’ancienne école 2003
***********
Sebaldin pohdinta historian sattumanvaraisuudesta ja ihmisen kuolevaisuudesta on älykästä, melankolista ajatuksia herättävää.
VastaaPoistaTeos on kaikkea sitä, mitä kelpo kirjailijalta ja hänen kirjaltaan sopii ja on lupa odottaa ja hänen jalanjäljissään kelpasi Korsikan rinteitä ja polkuja kuljeskella ja antaa ajatusten vapaasti keinua taivaan sinessä...
Tätä kirjaa voisi kuljettaa mukana, jos joskus sattuisi Korsikalle pääsemään.
PoistaLuettu on. Kaunista.
VastaaPoistaKaunista on. Jopa kansi on harvinaisen kaunis.
PoistaPidin tästä novellikokoelmasta melkein enemmän kuin noista Sebaldin pitkistä teoksista. Ehkä se vaihtelevuus vaikutti sillä tavoin, joka tapauksessa samaa meditatiivista kulkemista näissäkin.
VastaaPoistaOlen lukenut Sebaldilta myös teokset Huimaus ja Vieraalla maalla. Hänen tuotantonsa on aika suppea, ne loputkin kirjat voisi lukea.
Poista