Espanjalaisen
Luis Landeron El huerto de Emerson (Emersonin kasvimaa; ei suomennettu)
on omaelämäkerrallinen teos kirjoittamisesta. Nimessä Emerson viittaa Waldo
Emersoniin, jolta Landero sanoo lainanneensa ajatuksen, että jokaisen meistä on ylpeänä
ja tyytyväisenä hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on ja työskenneltävä sillä
kasvimaalla, jonka kohtalo on meille suonut. Landero on työstänyt kasvimaataan
kirjoittamalla.
Kirjan ensimmäisessä luvussa
Landero kertoo, mitä kannattaa tehdä, jos mielikuvitus pettää ja pää on tyhjä:
pitää uppoutua muistoihin. Menneisyydestä löytyy inspiraatio. Niinpä hän kirjoittaa
tässäkin kirjassa paljon lapsuudestaan ja kuulemistaan tarinoista, sukulaisistaan,
muista tapaamistaan ihmisistä, maaseudun tavoista. Aina välillä hän palaa ohjeisiin.
Hän on opettanut kirjallisuutta yliopistossa ja on neuvonut opiskelijoitaan
keskittymään konkreettiseen ja tuttuun ja muistamaan sydämen vaatimukset. ”Muistakaa,
mitä Cervantes sanoi: kun osaa tuntea, osaa sanoa.”
Landero kirjoittaa myös arvostamiensa
kirjailijoiden (Cervantes, Kafka, Shakespeare, Dickens, Faulkner, Borges,
Quevedo...) tiedostamattomasta vaikutuksesta omaan kirjoittamiseensa. Joskus
hän on yksityiskohtainen, varsinkin puhuessaan klassikkoteoksen Lazarillo de
Tormes päähenkilöstä. Kärsiessään nuorena rakkauden epätoivosta hän antautui
kirjallisuudelle ja löysi ”paljon tuskaa josta nauttia” sellaisilta
kirjailijoilta kuin Tagore, Juan Ramón ja Mika Waltari.
Hauskaa oli lukea lukua, jonka
nimenä oli ”Viraton mies”. Siinä menestynyt professorina työskennellyt kirjailija
selittää, kuinka hän ei tunne osaavansa mitään kunnollista. Hänellä ei ole perusteellista
tietämystä mistään, hän vain vaikuttaa tietävältä. Hän ihailee miestä, joka
tuli korjaamaan kylpyhuoneen laatoitusta ja selvitti samalla kaikki talon viat
ja tiesi kaiken rakentamisesta erilaisten laastien hiuksenhienoista eroista
lähtien. Landero sanoo osaavansa parhaiten luoda illuusioita sanoilla. Sopivaa
kirjailijalle.
Olen lukenut aikaisemmin yhden
Landeron romaanin, joten en lähtenyt aivan kylmiltäni tutustumaan hänen
ajatuksiinsa kirjoittamisesta. Osittain kirja on myös romaanimainen, ja
romaaniksi se on näköjään kirjastossa luokiteltukin. Ihan lukemisen arvoinen
teos.
Luis Landero: El huerto de Emerson
Tusquets 2021, 234 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.