tiistai 22. heinäkuuta 2025

Helena Anhava: Kun on nuorin

 

Helena Anhava on niitä suomalaisia kirjailijoita, jonka nimi on tuttu, mutta jolta en ollut lukenut mitään. Naistenviikko on sopiva ajankohta puutteen korjaamiseen. Anhava tunnetaan paremmin runoistaan, mutta hän julkaisi myös muutaman novellikokoelman, joista Kun on nuorin on yksi.

Kokoelman aloittava pitkä niminovelli ei ole rakenteeltaan tavanomainen. Siinä on lyhyitä tuokioita elämästä lapsen silmin nähtynä. Ensimmäisessä tyttö on parivuotias ja viimeisessä keskikoululainen. Hän on perheen kolmesta lapsesta nuorin ja kokee olevansa mitätön. Isosisko on isoäidin lapsenlapsista vanhin ja siksi tärkeä. Veli on poika, se riittää. ”Hän ei ole mikään.” Hän pelkää kaikenlaista, kellaria, parvekkeelta putoamista, uusia paikkoja, maailmaa.

Iltapäivällä pelottaa olla yksin kotona. Keittiön ikkuna on kai auki, koska välikön ovi lonksuu. Ei uskalla nousta ja mennä sulkemaan sitä. On istuttava ison huoneen tuoliin nauliutuneena, silmät ovea vartioiden. Puhelimeen ei voi vastata, kuulla omaa ääntään hiljaisuutta vasten.

Anhava syntyi vuonna 1925. Novellien päähenkilöt vastaavat tapahtumien perusteella iältään Anhavaa. Tulee tunne, että vaikka ne eivät olisi omaelämäkerrallisia, niin ovat ainakin saaneet vaikutteita kirjailijan elämästä. Alkutalvesta kuvaa talvisodan alkua ja perheen pakenemista Helsingistä. Ankeassa novellissa Niin kuin mitään ei olisi tapahtunut toinen maailmansota on juuri päättymässä, ja nuori sotasairaalassa työskennellyt Laura joutuu miettimään tulevaisuuttaan. Seuraavan novellin Salliman helmassa päähenkilö opiskeleekin yliopistossa, ja melkein näkee opiskelutoverinsa itsemurhan.

Viimeisten novellien naisilla on jo lapsia. Kokoelman päättää novelli Junalla maalle, jossa on vähän huumoriakin, kun äiti juttelee puhetuulella olevan kouluikäisen poikansa kanssa ja kuuntelee muiden matkustajien keskusteluja.

Anhavan novellit ovat melankolisia ja pohdiskelevia, aiheiltaan synkkiäkin. Ne kuvaavat omaa aikaansa, mutta nykymaailman tapahtumat tuovat sotaan liittyvät novellit lähelle.


Tuulevin lukublogiin tulee yhteenveto naistenviikon somepostauksista.


Helena Anhava: Kun on nuorin
Otava 1985, 153 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 13. Kirjailija on työskennellyt kirjastossa.

2 kommenttia:

  1. Kiitos esittelystä. Lapsikuvaukset ovat aina kiinnostavia ja niinpä tämäkin pistetään mieleen ja katsotaan, jos löytäisin luettavaksi. Hyvää kesän jatkoa ja mukavia lukukokemuksia sinulle edelleenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsikuvausten ystävälle tätä voi hyvin suositella. Hyvää kesää sinullekin!

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.